Hyvälumisen talven jälkipuoliskolla kelpaa puuhastella pienen mutta vähäpätöisen risusavotan parissa. Kevätaurinko paistaa soreasti sinitaivaalta eikä hitustakaan lunta karise oksilta niskaan ja kauluksen alle. Kyllä sopii sahaa vonguttaa.
Metsämaaston vaihtelevalla kamaralla toki lunta piisaa paikoin melkein saapasvarren mitan verran, muttei sentään kainaloihin asti, kuten Ilomantsin Naarvan mittauspisteellä. Tiedä häntä, vaikka Ilmatieteen laitos olisi joutunut sikäläistä mittatikkuansa jatkamaan näillä lumilla.
Kasvun ihmeen tuloksena sopivaan kokoon varttuneen polttopuuaineksen jalostuksessa käyttökelpoiseen muotoon on monta tähdellistä vaihetta niin varsinaisessa Suomessa kuin pohjoisen Karjalan vaarojen laulumaillakin. Kaato, karsinta, katkonta, pätkintä ja halkelu niistä päällimmäisinä.
Tuon vaiheistuksen jälkeen pitää vielä malttaa odottaa hyvä tovi, jotta klapiyksilöt kuivuvat helähtävän kuiviksi suotuisan paahteisessa paikassa taivasalla ja lopun aikaa sateensuojassa katon alla. Monituisia kintaanjälkiä ehtii tulla ennen kuin kotoinen puu pirttiä lämmittää. Mahtaako olla ollenkaan kustannustehokasta?
Kertaallisia kauppamiehiä (-henkilöitä) ovat silti ne, jotka myyvät ulkomaista klapia Suomeen. Siinä pitää olla vähintään lapiollinen samaa taitoa kuin hiekanmyynnissä Saharaan.
Niin tuo kuitenkin on, että halpahallin venäläiseltä trukkilavalta tai ”huoltoaseman” tuulikaapin lattialta voi kiireinen puunpolttaja noukkia kainaloonsa klapinyssäkän, jonka sisältö on peräisin Baltiasta ja pakkaus Kiinasta.
Puuntuonti Venäjältä taitaa sentään tässä maailmantilanteessa olla jo vähän niin ja näin.
Maaseudun Tulevaisuuden metsälehden jutussa kainuulaislähtöisen halpahalliketjun ostojohtaja perusteli ulkomaista klapitarjontaa tuontitavaran halvalla hinnalla ja hyvällä saatavuudella. Mikäs siinä sitten. Aina kannattaa eurolla ostaa, jos pystyy kolmella myymään.
Samaisessa metsälehdessä kerrotaan tutkijoiden arvioista, joiden mukaan maailmassa on vielä yli 9 000 tuntematonta puulajia. Huh huh! Kylläpä maailman metsissä humisee erilaista löydettävää. Ties kuinka erinomaisia lajikkeita lopulta ovatkaan.
Omakohtaisesti en ole kyllä sahan kanssa vielä edennyt sellaisen puun viereen, jolle en olisi jotain tuttua lajinimeä keksinyt. Mänty, honka ja petäjä tulevat etsimättä mieleen.
toimittaja evp
Jorma Kaarto
jtkaarto@gmail.com