Mitä tapaatte tehdä samalla kun tiskaatte astioita? Minä haluaisin katsella ulkona kulkevia ihmisiä tai vaikka lintuja, mutta sen sijaan on tuijotettava tiskiallasta reunustavaa punertavaa laattaseinää.
Ongelma ratkeaa siten, että avaan kännykkääni livekamerakuvan. Suosikkini on Tisza ja Körös -jokien yhtymäkohtaa Unkarissa seuraava kamera, johon pääsee Csongrád-nimisen kaupungin nettisivulta.
Lähetyksen tapahtumat ovat kovin ennalta-arvattavia: oksat heiluvat tuulessa enemmän tai vähemmän, joskus virrassa lipuu keppi, ensi kuussa puihin tulee silmuja, kesää kohden vedenpinta laskee.
Tähän mennessä toiminnallisin hetki on ollut moottoriveneen ohimarssi pari viikkoa sitten. Äskettäin virtojen risteyskohtaan ankkuroitui kalastaja. Ihailin hänen taitoaan löytää särkän suojasta paikka, josta virta ei vie ruuhta. Vuosia sitten meloin samasta kohdasta ja pinnistelin tosissani, jotta kanootti kääntyi vastavirtaan.
Toivon jonain päivänä näkeväni joessa tai rannalla kilpikonnan. Ehkä lopetan katselun siihen huippuhetkeen ja etsin kännykkääni seuraavan maiseman.
Kerta toisensa jälkeen hämmästelen, mikä sukulaiskansan jokimaisemassa koukuttaa. Se kun on suoraan sanottuna tylsä. Katsojalukujen perusteella maailmassa on kuitenkin monia verkkaisten livekameroiden ystäviä. Niille taitaa olla tilausta aikana, jolloin iltauutisissa on enemmän actionia kuin normaali ihmismieli sietää.
Hullutellaanpa pienellä ajatusleikillä: Piileekö verkkaisuudessa bisneksen tai ainakin harrastuksen paikka, johon Auranmaan maisemilla kelpaa lähteä mukaan?
Voisiko vaikka Heikinsuon kyläyhdistys pystyttää teräväpiirtoisia livekameroita kulmakunnan suurimman suon laitamille. Luontokuvaa ja mikrofoneihin tarttuvaa käen kukuntaa kelpaisi tarjota rauhoittamaan miljoonakaupunkien asukkaita.
Katsojat kiinnittäisivät huoneistonsa seinälle teräväpiirtotelevision ikään kuin ikkunaksi, josta avautuu reaaliaikainen luontomaisema. Sehän olisi myös ekologinen vaihtoehto matkustamiselle.
Auranmaan livekameroiden esipuheissa luvattaisiin, että toisinaan ruudulla astelee hirvieläin ja joskus siinä loikkii rusakko tai marjastaja. Uutterimmat seuraajat saattavat havaita vilaukselta suden. Hyttysen ininä kannattaisi suodattaa, mutta sateen ropina voisi olla valttikortti. Olisivathan ne jotain paljon hienompaa kuin odottamani pikkuriikkinen unkarilaiskonna.
toimittaja
Timo Koskensalo
timo.koskensalo@avl.fi