Kiertäessäni tammikuisena aluevaalipäivänä eri äänestyspaikoissa tuli selväksi, mikä ihmisiä huolettaa. Heitä huolettaa oman lähiterveysasemansa menettäminen. Palveluita, kun ei haluta lähteä hakemaan hankalien ja mutkaisten teiden takaa kymmenien kilometrien päästä. Autottomille se tarkoittaa väistämättä taksikyytiä, joka kustantaa edestakaisin 50 euroa. Moni jättääkin sen vuoksi menemättä, vaikka tarvetta olisikin.
Huolta kannettiin myös ikäihmistemme hoivasta. Moni vanhus kun näivettyy kotiinsa sen vuoksi, ettei hoitopaikkoja ja hoitajia ole tarpeeksi. Eräskin lähihoitaja kertoi, että kun yksi vanhus kuolee hoitopaikassa, jonossa odottaa tilalle 15. Hurjalta tuntuu myös se, että kotona asuvien luona saattaa käydä vuoden aikana puolen sataakin eri hoitajaa. Siinä olisi jo nuoremmallakin perässä pysymistä, saati muistisairaalla. Mitään seuraa hoitajista ei myöskään enää ole, sillä käyntiajat on vedetty niin tiukiksi, että he ehtivät hädin tuskin tekemään pakolliset kuviot.
Geriatri, yleislääketieteen emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on puhunut vanhusten puolesta jo vuosikymmeniä. Hän on muistuttanut muun muassa, että nuoruus ei ole ainoa aika elämässä, jolloin psyykkiset taidot kehittyvät. Tutkimusten mukaan jopa erittäin iäkkäät ovat yhtä kykeneviä kehittymään samaan tapaan kuin lapset, nuoret tai keski-ikäiset. Silti tuntuu, ettei tätä tutkimustietoa Suomessa arvosteta tai käsitetä.
Jokainen meistä voi toki vaikuttaa omilla elämänvalinnoillaan vanhenemiseen. Suurin merkitys on kuitenkin poliittisilla ratkaisuilla, sillä vanhuspalveluiden tasosta päättävät paitsi sosiaali- ja terveyshuollon hallintotehtävissä olevat toimijat, myös luottamuspaikoilla istuvat.
Tammikuun lopulla käytyjen aluevaalien myötä Suomessa siirryttiin uuteen aikakauteen, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestämiseen tulee. Jokainen meistä on saanut ilmaista tahtonsa äänestämällä uusien aluevaltuustojen kokoonpanoista. Vaikka oma ehdokas ei olisikaan päässyt läpi, valtuutettuja kannattaa seurata. He kun ovat paljon vartijoina: jatkuuko samanlainen meno vai johtaako uudistus parempaan. Tuntuu, ettei tästä ainakaan kovin paljon alemmaksi enää voi mennä. Muuten loppuu hoito kokonaan.
toimituksen avustaja
Sari Holappa
sari.holappa@avl.fi