PÖYTYÄ/Yläne. Viiden pikkiriikkisen lohikäärmeenpoikasen seikkailu suuressa maailmassa oli muhinut yläneläisen Piia Tuomisen päässä jo pitkään. Tarinansynty on siitä erikoinen, että se tuli hänelle ikään kuin annettuna.
–Se oli niin selkeä, että mietin pitkään, olenko nähnyt sen jossain aiemmin, hän taustoittaa hiljattain ilmestyneen e-kirjansa lähtökohtia.5536
Erikoisen tarinasta tekee myös se, että siinä ei ole tekstiä. Kirjailija sanoo itse olevansa hyvin sanallinen ihminen, ja siksi hän yllättyi, miten hyvin hän onnistui tuomaan ajatuksensa esiin piirtämällä. Taitoaan hän on hionut hauskan harrastuksensa kautta piirrellessään esimerkiksi kirkkojen kivijaloista havaitsemiaan hahmoja.
Kirjaa kuvittaessa hän oli kuitenkin uuden edessä.
–Olin aina aiemmin piirtänyt vain yksittäisiä hahmoja. Nyt samojen hahmojen oli pysyttävä tunnistettavana koko kirjan ajan. Se oli välillä haastavaa.
Yhtenä keinona Tuominen keksi käyttää muovailuvahaa, josta hän teki lohikäärmeen pään.
–Sen avulla pystyin hahmottamaan, miltä pää näyttää tai miten silmän muoto muuttuu, kun muovailuvahapäätä käänsi eri asentoihin.
Oma haasteensa oli myös värien käyttäminen, miten ne sopivat yhteen ja tukivat toisiaan. Niitä varten Tuominen sanookin käyneensä verkkokurssin sekä lainanneensa kirjastosta taidekirjoja.
–Esimerkiksi vihreässä, jota on paljon kirjassa, on aivan valtavasti eri sävyjä.
Lapsesta tulee sanoittaja
Sanattomassa satukirjassa on Piia Tuomisen mukaan paljon hyviä puolia. Kun aikuinen ja lapsi lukevat tavallista satua, aikuinen on lukija ja lapsi kuvien katsoja. Sanattomassa kirjassa lapsi voikin ottaa sanoittajan roolin ja kertoa, mitä hän näkee tai tuntee.
–Jokainen lapsi voi kertoa tarinaa omalla tavallaan ja samalla se kehittää hänen kerrontataitojaan.
Myös esimerkiksi kaksikielisissä perheissä sanaton tarina toimii erinomaisesti, kun kumpikin vanhempi voi sanoittaa sitä omalla kielellään.
Viiden eriluonteisen hahmon kautta lapsi pääsee kokeilemaan samaistumista, kun joukossa on sekä arempia että rohkeampia johtajatyyppejä.
–Puolisoni sanoi heti, että yhden on oltava rämäpää, Tuominen nauraa ja sanoo itse samaistuvansa enemmän niihin arempiin hahmoihin.
Toisaalta hän miettii, että arkakin pääsee kirjan kautta kokeilemaan, miltä tuntuisi olla se rämäpää.
Tuomisen saaman palautteen mukaan kirjalla on ollut lapsiin rauhoittava vaikutus, vaikka sitä luetaankin näytöltä.
–Vanhemmat ovat sanoneet, että normaalisti, kun otetaan älylaitteet esiin, taistellaan siitä, kenen vuoro kulloinkin on. Nyt kirjaa luettaessa lapset ovat olleet todella rauhallisesti tarinan ääressä, hän kertoo ilahtuneena.
Tällä hetkellä e-kirja on tilattavissa Onnenläntti-kustantamon tai Piia Tuomisen omilta astetta parempi elämä -nettisivuilta luovuusvälilehden alta. Suunnitteilla on myös painettu kirja sekä englannin- ja saksankieliset e-kirjat.