Tuomiokapitulin halu liittää Martinkosken seurakunta osaksi Salon seurakuntaa on herättänyt Marttilassa ja Koskella tyrmistystä. Näin siitäkin huolimatta, että seurakunnan vaikea taloudellinen tilanne tiedetään eikä tilanne ole tulevina vuosina muuttumassa yhtään helpommaksi – päin vastoin.
Martinkosken seurakunta muodostui vuoden 2019 alussa eli suurin osa olemassaolosta on ollut korona-aikaa. Liitosta vastustavien mielestä aika on liian lyhyt johtopäätösten tekemiseen. Sitäkin on kyselty, eikö pitäisi selvittää muitakin vaihtoehtoja kuin Salo, joka Martinkoskelta katsoen vaikuttaa jo nyt valtavalta. Totta onkin, että Härkätiellä on jo nyt paljon yhteistä, joten ainakin liitos Lietoon olisi selvittämisen arvoinen.
Väki kirkossa vähenee ja se aiheuttaa aina vain pahempia talousongelmia. Seurakuntakoon kasvattamisesta saatavat säästöt ovat kuitenkin pieniä. Jo nyt seurakunnat ovat niin suuria, etteivät samaan seurakuntaan kuuluvat aktiivitkaan tunne toisiaan. Seurakunnan koon kasvaessa yhteisöllisyys on vaarassa kadota, mikä saattaa lisätä jäsenkatoa.
Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Pöytyän ja Liedon liitokset ovat osoittaneet, että jos kirkkoalueille annetaan riittävästi omaa liikkumavaraa, yhteisöllisyyskin voi säilyä. Toisaalta seurakuntalaisia olisi kannustettava ottamaan osaa toimintaan oman kirkkoalueen ulkopuolellakin.
Seurakuntien taloutta rasittaa se, että ne pitävät huolta kansallisomaisuudesta. Valtionkin olisi tunnustettava tilanne ja otettava entistä suurempi vastuu kirkkojen aiheuttamista kuluista.