PÖYTYÄ/Yläne. Kun Yläneellä asuva Saija Teinilä valmistui vuonna 2002 lastentarhanopettajaksi, hän oli ehtinyt työskennellä silloisen Yläneen ja nykyisen Pöytyän seurakunnan leivissä jo vuoden verran. Lastenohjaajan työ tuntui alusta saakka niin mielekkäältä, ettei muualle ole kahdenkaan vuosikymmenen jälkeen tarvinnut haikailla.
–Tein opiskeluaikojen työharjoittelut päiväkodeissa, mutta koin kuitenkin seurakunnassa työskentelyn sen kristillisten arvojen vuoksi omakseni, hän toteaa ja kertoo alun perin aikoneensa opettajaksi, mutta kiinnostuneensa lopulta enemmän varhaiskasvatuksesta.
Työssään hän pääsee kohtaamaan niin lapsia kuin heidän vanhempiansakin.
–Juuri monipuolisuus viehättää ja myös se, että pystyy olemaan rinnallakulkija.
Päiväkerhoja vetäessään Teinilän tavoitteena on kohdata jokainen lapsi erikseen ja niin, että kukin kokee olevansa tervetullut omaan ryhmäänsä. Lasten hauskat oivallukset ja ilo ovat myös työn parasta antia.
–Voi olla, että omakin iloisuuteni juontuu sieltä, hän vakavoituu pohtimaan.
Anoppi otti avosylin vastaan
Lähtöjään Saija Teinilä on Tortinmäestä, Turusta, jossa hänen vanhempansa asustavat edelleen kotitaloa. Tie Yläneelle kävi Auran Nuortentalon kautta, sillä tansseista löytyi jo lukioaikana tuleva puoliso, Tommi.
–19-vuotiaana heti kirjoitusten jälkeen muutin Yläneelle mieheni kotiin, jossa anoppi otti minut avosylin vastaan, Teinilä muistelee lämmöllä.
Kolme vuotta myöhemmin soitettiin hääkelloja ja nuoripari asettui pellon takaa ostettuun taloon, jota on sittemmin remontoitu ja laajennettu perheen kasvaessa. Poikia on syntynyt kaikkiaan neljä, joista vanhin on jo armeijaikäinen ja nuorin ekaluokkalainen.
–Äitiys on aina ollut tärkeä asia elämässäni ja olen nauttinut siitä, 44-vuotias Teinilä kertoo ja sanoo olleensa kotona jokaisen lapsensa kanssa aina heidän kaksivuotispäiväänsä saakka.
Vaikka kaksi vanhinta poikaa ovatkin jo lähes omillaan, Teinilä sanoo edelleen olevansa kauhean kova huolehtimaan.
–Hiljattain ostinkin itselleni Muumimamma-pipon, sillä hän on aina huolehtimassa kaikista ja on suuri idolini, hän nauraa.
Vuosien varrella isona apuna ja turvaverkkona ovat olleet paitsi omat vanhemmat myös naapurissa asuva miehen veljen perhe, jossa on samanikäisiä lapsia.
Arjen pienet irtiotot
Suurperheen äitinä ja seurakunnan työntekijänä Saija Teinilä sanoo päiviensä olevan täynnä. Aiemmin, kun aikaa oli enemmän, hän kirjoitti monesti päiväkirjaa ja runoja. Tähän hän toivoisi jatkossa löytyvän useammin mahdollisuuksia.
–Etenkin vaikeina hetkinä se on ollut hyvä kanava purkaa tunteitaan. Esimerkiksi, kun isoäitini kuoli, runoja syntyi tosi paljon.
Hän kuitenkin iloitsee, että on työssään päässyt toteuttamaan tätäkin puoltaan näytelmiä kirjoittaessaan.
–Nyt viimeksi tein joulunäytelmän eläimistä, jotka kokoontuivat seimen äärelle.
Tärkeä voimavara vuosien varrella on ollut myös naisten raamattu- ja rukouspiiri nimeltään Ruttupohdinta, jossa Teinilä kertoo käyneensä sen perustamisesta saakka eli parikymmentä vuotta. Lisäksi hän lataa arjen akkujaan pienillä maisemanvaihdoksilla.
–Kotona riittää aina pyykkiä ja tiskiä, ja siksi silloin tällöin on mukava päästä irti siitä. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa kuin, että käydään jossain mökillä tai pienellä matkalla. Mihinkään kauas ei tarvitse lähteä.
Anna kehun kiertää -juttusarjassa pistetään kehu kiertoon. Saija Teinilän kehui Risto Leino. Seuraavaksi esitellään Saija Teinilän kehuma henkilö.
KEHU KIERTOON
Kuka: Saija Teinilä
Mitä: Pöytyän seurakunnan lastenohjaaja
Kehut: ”Saija on poikkeuksellisen iloinen ja ystävällinen. Hän tekee arvokasta työtä lasten parissa.” Risto Leino