Vielä kymmenen päivää. Sitten alkaa rauha. Nimittäin uutisrauha. Olen niin ähkyssä tämän syksyn uutistykityksestä, että alan läähättää pelkästään jo siitä, kun avaan jonkun monista uutissovelluksistani puhelimessa. Yleensä sieltä pomppaa ensimmäisenä silmille perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru koronarajoituksineen. Milloin hän on säätämässä hoitajille pakkorokotuksia, milloin taas ajamassa koronapassin laajentamista tai vetämässä hätäjarrusta. Myös pääministeri Sanna Marinin biletys ja erityisesti siitä revittävät otsikot alkavat nousta korvista. Nyt viimeisimpänä niittinä on pullistelutarkoitukseen ostettavat amerikkalaiset hävittäjät. 8,4 miljardia euroa siitä, että Suomi voi osoittaa olevansa uskottava. Ei järjen hiventä tässä maailmassa.
Mutta siitä uutisrauhasta. Tai rauhasta yleensä. Kymmenen päivän päästä, kun jouluaatto koittaa, ihmisillä on tapana hiljetä. Jopa meuhkaavinkin ministeri vaikenee ainakin muutamaksi päiväksi. Samalla loppuu loputon ja pakkotahtinen uutisvirran syöttäminen. Ihmiset sulkeutuvat omiin oloihinsa ja muu maailma jää ulkopuolelle. Joku voi vielä katsoa joulurauhanjulistuksen, mutta uutislähetys jää monelta jo väliin.
Sitä odotan. Olen monena jouluna saanut nimittäin ison ahaa-elämyksen, kun uutissovellukset eivät suollakaan koko ajan uutta sisältöä, eikä siis kännykkääkään tarvitse tuijottaa (somessa en ole ollenkaan, joten kuvittelen säästyväni monelta turhalta). Tuntuu, että koronan myötä tahti on vain kiihtynyt ja samalla yksipuolistunut. Ei siis ihme, että ähky iski tänä vuonna jo ennen joulua.
Uutisähkyyn on toki yksi selkeä syy. Se olen minä itse, joka sitä loputonta virtaa selaan ja luen. Se on ihan omanlaisensa oravanpyörä, johon jää koukkuun. Ikävintä on se, että uutiset ovat melkein aina negatiivisia, ja näin myös oma ajatusmaailma muokkautuu sen mukaisesti. Monesti huomaan olevani kiukkuinen vain siksi, että olen lukenut jotain ikävää uutisvirran joukosta. Ja mikä pahinta, yleensä se on vielä täysin merkityksetöntä.
Tänä jouluna aion antaa itselleni lahjan ja kiellän uutisten lukemisen kokonaan. Kokemus on nimittäin osoittanut, että uutiset ovat kuin takavuosien saippuasarja Kauniit ja rohkeat: harvoin tapahtuu niin paljon uutta ja niin nopeasti, etteikö pääsisi pian taas kärryille.
toimituksen avustaja
Sari Holappa
sari.holappa@avl.fi