Kouluja on viime vuosina uudistettu ahkerasti. Nyt näyttäisi siltä, että tahti on ollut liian kiivas ja suuntakin osaksi väärä. Opettajat uupuvat, kun aikaa tuhraantuu valtavasti kaikkeen muuhun kuin itse perustyöhön. Nuoria huolettaa epävarma tulevaisuus, mutta varsinkin lukiossa myös pääsykoeuudistus. Suuri osa jatko-opiskelupaikoista jaetaan ylioppilastutkinnon perusteella, mikä lisää lukiolaisten paineita siitä, että tulevaisuudensuunnitelmien pitäisi olla selvillä jo lukion alussa.
Uusi opetussuunnitelma aiheuttaa paineita peruskoulussa, missä painotetaan entistä enemmän itsenäistä tiedonhakua ja oppimista samaan aikaan kun entistä useampi oppilas kaipaa entistä enemmän tukea. Peruskoulu toimii sitä paremmin, mitä yhtenäisempi yhteiskunta on. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että olosuhteet, joista oppilaat kouluun lähtevät, ovat kovin erilaisia.
Ylioppilastodistuksen painottaminen jatko-opiskelupaikkaa hakiessa saattaa olla hyväkin asia. Se lisää tutkinnon arvostusta ja poistaa monelta tilanteen, missä kirjoitusten jälkeen on ryhdyttävä saman tien lukemaan pääsykokeisiin. Sen sijaan pisteytyksessä on valuvikoja. Jos esimerkiksi ranskan opiskelijaksi haluava saa matematiikan ylioppilastutkintoarvosanasta enemmän pisteitä kuin kyseisen kielen, on järjestelmä pielessä. Näyttäisi siltä, että uudistuksia suunnitteleville virkamiehille tekisi hyvää tutustua nykyistä paremmin koulujen arkeen.