Haastattelin kuluvalla viikolla erään henkilön, joka oli viettänyt vuosikymmenen ulkomailla ja matkustanut työnsä vuoksi lähes viidessäkymmenessä maassa. Kyse ei ollut mistään Euroopassa reilaajasta vaan niin asuinpaikka kuin matkakohteetkin olivat Eurooppaa kauempana. Normaalisti henkilöhaastattelussa kuluu noin tunti, mutta kyseisen henkilön kanssa juttua riitti peräti kolmeksi.
Aiheesta on lähiaikoina luvassa pitkä juttu tässä lehdessä, mutta paljastetaan jo nyt hieman. Haastateltava oli perheineen hiljattain muuttanut takaisin synnynseudulleen varsinaissuomalaiselle maaseudulle. Elämä eksoottisessa kaukomaassa oli ollut mieleen, mutta peruste Suomeen muutolle oli sellainen, että sitä sietäisi monen auranmaalaisenkin miettiä.
Perheen toi Suomeen halu tarjota lapsille samanlainen turvallinen kasvuympäristö suomalaisella maaseudulla, missä haastateltava itsekin oli saanut elää. Kun viidessäkymmenessä maassa työskennellyt ihminen sanoo, että suomalainen yhteiskunta ja sen terveydenhoito- lastenhoito ja koulutus ovat maailman parasta, sitä sietää pysähtyä miettimään.
Korjattavaa on aina, mutta joskus olisi hyvä iloita siitä, miten asiat ovat eikä vain raivota somessa. Vaikka terveyskeskukseen voi olla pitkäkin jono, tosipaikan tullen jokainen pääsee pikavauhtia sairaalaan saamaan hyvää ja käytännössä ilmaista hoitoa. Vakuutuksia tai lompakon paksuutta ei kysellä. Päivähoitoon ja kouluun voi lapsen jättää turvallisella mielellä ja jatko-opiskelupaikkakin järjestyy oman lahjakkuuden ja kiinnostuksen mukaan, ei vanhempien lompakon mukaan.
Ja kun ihminen alkaa olla siinä vaiheessa, että keinutuolissa kiikkuminenkin alkaa käydä työstä, ei ihmistä sysätä mieron tielle tai sukulaisten nurkkiin. Suomalainen yhteiskunta toimii, mutta usein sen huomaa vasta kun katsoo kauempaa.
Vähän sama pätee Auranmaahan. Julkista liikennettä voisi olla enemmän, toinen kauppakin olisi kylällä kiva pankista puhumattakaan eikä haittaisi, jos tiet eivät olisi täynnä reikiä. Mutta hyvä olisi muistaa, että seutu on turvallinen, peruspalvelut toimivat ja naapurikin sanoo päivää. Suomalainen maaseutu on monella tavalla hieno paikka asua.
Maaseudun elinvoima on pitkälti kiinni siitä, että paikallinen talouselämä pyörii ja tuottaa työpaikkoja ja verotuloja. Tässä lehdessä on monta mielenkiintoista tarinaa yrittäjien arjesta. Ne osoittavat maaseudun yrityselämän monipuolisuuden, mutta myös sen, että tulevaisuuden yrityselämä tarvitsee paljon uusia yrittäjiä ikääntyvien tilalle.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi