KOSKI. Matti Tanskanen vaalii vanhaa ajoneuvokulttuuria tasapuolisesti yli suurvaltarajojen. Pihalla seisoo neuvostoliittolainen kansanauto, viininpunainen nappisilmä, Lada 1200 vuodelta 1973.
Tanskasen autovalikoimaan kuuluu myös hulppeita jenkkiautoja, mutta ne ovat toisen jutun väärtejä ne.
Pitkään Suomen myyntitilastojen kärkipaikkoja hallinnut Lada alkaa olla katseita kääntävä harvinaisuus tämän päivän liikennevirrassa.
Fiat 124 -malliin perustuvan Lada 1200:n tuonti Suomeen alkoi vuonna 1971. Kauppa kävi hyvin, kun sekä hinta että käytössä koeteltu toimintavarmuus olivat kohdallaan.
Kun Ladan suosio Suomessa alkoi hiipua, käytettyjä autoja rahdattiin rekkalasti toisensa jälkeen takaisin itärajan tuolle puolen ja Viroon. Täkäläinen Lada-kalusto kapeni kummasti.
Tanskaselle Lada ja muut itäautot ovat tuttuja kulkupelejä jo vuosikymmenten ajalta.
–Tämän Ladan ostin pari vuotta sitten. Se oli laitettu maatilan suuliin varastoon 32 vuotta aikaisemmin. Isäntä oli ensin ajellut sillä pieniä kauppareissuja. Sittemmin se oli talon tyttären käytössä ennen kuin varastoitiin uuden auton tieltä, Tanskanen tietää.
Yli 30 vuoden varastoinnin jälkeen Ladan moottori oli luonnollisesti vähän jumissa, kytkinsylinteri piti vaihtaa ja letkuja uusia ynnä muuta pientä laittoa. Mitään ylivoimaista ei kuitenkaan tullut vastaan, sillä Ladan tekniikassa on vältetty liiallista konstailua. Kilometrejä mittarissa on nyt maltilliset 108 500. Keinonahkaiset penkit ja muu sisustus ovat siistissä kunnossa.
Kansanauton alkuperäisestä työkalupakista löytyy kaikki omatoimisessa pikahuollossa tarvittava veiviä, valaisinta, pumppua, kiintoavaimia ja pientä rautalankavyyhtiä myöten. Matkanjatkamispalvelut ovat niiltä osin kunnossa.
–Lada on lämmin, se lähtee hyvin käyntiin ja on toimintavarma. Pakkasella se käynnistyy jopa paremmin kuin plussakeleillä, Tanskanen arvioi.
Hänen mielestään Lada kesti siinä kuin Mersukin, jos siitä pidettiin yhtä hyvää huolta. Huokea auto sai yleensä hiukan ronskia käsittelyä osakseen.
Ruosteelle arimpia kohtia ovat lähinnä helmapellit ja muutamat saumat.
–Ääntä nyt kantautuu sisälle jonkin verran, mutta eipä juuri sen enempää kuin muissakaan vastaavan ikä- ja kokoluokan autoissa.
Moottorimiehellä on vertailupohjaa, sillä Tanskasella on ollut omistuksessaan kaikkiaan kuutisenkymmentä autoa. Nuoruusmuistoihin mahtuu kaksi Lada 1500:sta ja myös farmarimalli 1200. Kaikkein kattavin vikakirjo ilmeni kuulemma Polski-Fiatissa.
Asianmukainen rekvisiitta kuuluu idän ihmeisiin. Pinssiin ikuistettu Lenin tarkkailee matkustamoa, ja takapenkille Tanskanen on laskostanut sirpillä ja vasaralla koristellun punalipun. Tanskasen mielestä lippu saattaa yhä koetella joidenkin kansalaisten huumorintajua, joten sitä ei nyt ryhdytä liehuttamaan.
Ei muuta kuin autonomistajan kyydissä kahville. Lada-matka joutuu letkeästi hyväkuntoisella santatiellä, paikatulla mutkatiellä ja parhaat päivänsä nähneellä kymppitiellä. 1200 menee eikä meinaa siinä kuin tuoreemmatkin kulkupelit. Lisäbonuksena saa juuri sopivan annoksen Kekkosen kauden itänostalgiaa.