Elämme merkittäviä aikoja. Valtakunnallinen etätyösuositus päättyy tänään. Tuo tarkoittaa, että nyt alkaa valtakunnallinen ja terveysturvallinen etä- ja läsnätyön yhteensovittaminen. Tämä on pieni askellus työssäkäyvälle, mutta suuri askel avautuvalle yhteiskunnalle. Kyllä se tästä jouluun tai vappuun mennessä avautuu lisää johonkin suuntaan.
Seuraava vaihe on etä- ja läsnätyön yhdistämiseen liittyvien näkökulmien pohdiskelu. Ministeriöt ovat arvioineet, että hybridistrategia on hyvästä. Vastuu terveysturvallisesta työnteosta ei ole kuitenkaan ministeriöillä, se on työpaikoilla. Hyvä tietää.
Hybrideistä puheen ollen ja vahvoista liikennevirroista päätellen on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että tuskin kukaan on etätöissä. Tai sitten etätöitä tehdään ajellen autolla ympäriinsä vähintään entiseen malliin kohti työ- tai jollain muulla paikalla odottavia tärkeitä tekemisiä oli arki tai pyhä.
Ihmetellä täytyy. Varsinkin, kun nestemäisen liikennepolttoaineen hinta alkaa laadusta riippumatta hipoa kahden euron rajaa. Voisi kuvitella sen jossain mitassa hillitsevän polttomoottorikäyttöistä ajelua, jolle ei ehkä ole välttämätöntä tarvetta. Vaihtoehtoisia polttoaineitakaan ei ole maksuttomiksi mainittu.
Tähän kaikkeen saatetaan saada tutkittua tietoa, sillä tänään esitellään Autoilu 2021 -tutkimuksen tulokset. Niitä odotellessa.
Yhtäältä sun toisaalta Suomi on maa, jonka kansalaiset ottavat suositukset määräyksinä ja määräykset suosituksina. Moni kiireellisillä asioilla porhaltava tienkäyttäjä kokee tienposkeen asetetun nopeusrajoituksen olevan määrätty vähimmäisnopeus, jota pitää noudattaa kelistä, muusta liikenteestä ja vuorokaudenajasta riippumatta.
Tuon vastapainoksi hirvistä ja muista sorkkaeläimistä varoittava liikennemerkki ei suinkaan kevennä kaasujalkaa – usein vakionopeussäädintä, joka on viritetty himpun verran alle virallisen sakkorajan. Jos eteen sattuu vielä traktori tai muu hitaammin liikkuva työkone, niin johan siinä minuutin hidastelun takia uhkaa mennä koko antoisa liikennekokemus pilalle.
Tänään on muuten viimeinen mahdollisuus soittaa Maanmittauslaitoksen puhelinvaihteeseen ja selittää asiansa puherobotille, joka pyytää soittajaa kertomaan rauhallisesti, mitä asia koskee. Jo maanantaina maanmittarien puhelimeen vastannee taas ihminen.
Jos soittaja artikuloi riittävän selvästi, niin puherobotti saattaa tunnistaa, miten asiassa edetään. Maanmittauslaitoksen lupaus kuuluu, että näin on ”mahdollista sujuvoittaa ja nopeuttaa palvelua asiakkaan näkökulmasta”. Hienoa. Mihin tarpeelliseen asiakas mahtaakaan robottipalvelun käytössä säästyneen kalliin minuuttinsa käyttää?
toimittaja
Jorma Kaarto
jorma.kaarto@avl.fi