PÖYTYÄ/Heikinsuo. –Eläkkeellä oleminen on elämän hienointa aikaa. Nyt saa tehdä sitä, mikä mukavalta tuntuu, Pekka Riitamo kertoo.
Riitamo jäi eläkkeelle vuonna 2016. Sitä ennen hän ehti työskennellä lähes kolmekymmentä vuotta metallialan yrittäjänä Japekassa kahden yhtiökumppaninsa kanssa. Yrityksen nimi keksittiin, kun Pekka Riitamo ryhtyi yrittäjäksi yhdessä veljesten Jalo ja Kari Toivosen kanssa.
–Olin ollut kesän renkinä eikä ollut oikein mitään ajatusta siitä, mitä alkaisin isona tekemään. Takana oli kahdeksan vuotta kansakoulua. Pee-Tee-tuotteen yrittäjä Pekka Toivonen soitti minulle ja kysyi, tulenko töihin osavalmistukseen, Riitamo kertoo. Vuosi oli 1968.
Hyvä työpaikka
Riitamo muistelee työnantajaansa lämmöllä.
–Minua pidettiin firmassa kuin kukkaa kämmenellä. Se oli hyvä työpaikka.
Uusi vaihe elämässä alkoi, kun Pekka Toivonen myi firman ja jäi eläkkeelle vuonna 1984. Uuden yrittäjän komennossa firma ajautui konkurssiin vuonna 1987.
–Aloimme ensin pyörittää firmaa pesänhoitajan kanssa ja vähän myöhemmin ostimme hallin ja laitteet. Se oli tiukkaa aikaa, sillä olimme samoihin aikoihin ostaneet silloisen vaimoni kanssa maatilan, mistä oli miljoona markkaa velkaa, Riitamo muistelee.
Yrittäjäksi ryhtyminen pelasti tilanteen, vaikka päivät olivat pitkiä.
–Päivisin tehtiin töitä Japekassa ja iltaisin hoidettiin maatilaa ja sen kanoja. Siihen aikaan kuitenkin jaksoi hyvin, kun oli mielenkiintoisia hommia.
Uusia tuttavuuksia
Nykyisin Japekan liiketoimintaa jatkaa Jalo Toivonen lastensa kanssa, yhtiön rakennukset ovat edelleen vanhan kolmikon omistuksessa ja niissä toimii muitakin firmoja.
–Pari pätkää olen ollut eläkkeelle jäämisen jälkeen auttamassa, mutta hyvin olen malttanut pysyä eläkkeellä, Riitamo sanoo.
Päivät täyttyvät muun muassa Kyrön paperiporukassa, missä parannetaan maailmaa ja kerätään jätepaperin avulla rahaa veteraanityöhön.
–Veteraani- ja eläkeläistoiminnassa olen saanut tutustua moniin uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, Riitamo sanoo.
Veteraanitoiminta on pikku hiljaa siirtymässä perinneyhdistykselle.
–Toivottavasti toiminta säilyy omalla tutulla kotiseudun alueella, vaikka yhdistyksiä olisikin vain yksi, Riitamo miettii.
Retkiä Inkeriin
Riitamon elämään on aina kuulunut olennaisena osana lestadiolaisuus.
–Isäni kuoli, kun olin kolmen vanha. Olen äidin kasvattama poika. Isä oli kaksi kertaa naimisissa ja minä olen toisesta avioliitosta. Isä sai yhteensä kymmenen lasta, joista minä olen nuorin. Vanhin siskoni on syntynyt vuonna 1917, itse olen syntynyt vuonna 1953, Riitamo kertoo.
Omia lapsia Riitamolla ei ole, mutta jäätyään leskeksi ja avioiduttuaan uudelleen, perheeseen tuli lapsia uuden puolison mukana.
Seurakunta kutsui Riitamon sananpalvelijaksi eli saarnamieheksi vuonna 1987. Tärkeä ja edelleen jatkuva vaihe elämässä alkoi, kun Neuvostoliitto hajosi.
–Vuonna 1992 minut valittiin käymään Venäjällä, missä teemme lähetystyötä Inkerin kirkon kanssa yhteistyössä. Alkuaikoina työ oli lähinnä humanitaarista apua, mutta sananjulistus on tietysti tärkeässä osassa. Kymmenen vuoden aikana olen tehnyt pääasiassa Inkerinmaalle noin 250 reissua, Riitamo kertoo.
Työtä tehdään tulkkien välityksellä, vaikka vanhemmat ihmiset Inkerinmaalla osaavat edelleen Suomea, sillä alue oli osa Ruotsia 1600–luvulla ja sinne muutti paljon väkeä Suomesta.
Matkat Venäjälle ovat usein herkistäneet Riitamon kyyneliin asti.
–Esimerkiksi orpokodissa käyminen oli todella mieleenpainuva kokemus, kun tapasin lapsia, jotka eivät olleet koskaan saaneet kokea äidin tai isän rakkautta, Riitamo muistelee.
FAKTA: Kehu kiertoon
Kuka: Pekka Riitamo
Mitä: Heikinsuolainen eläkkeellä oleva yrittäjä, maanviljelijä ja sananpalvelija.
Kehut: Monipuolinen mies, yrittäjä, maanviljelijä ja sananpalvelija, joka on käynyt paljon Venäjällä pitämässä hengellisiä kokouksia. (Ritva Aaltonen)
Anna kehun kiertää -juttusarjassa pistetään kehu kiertoon. Pekka Riitamon kehui Ritva Aaltonen. Seuraavaksi esitellään Pekka Riitamon kehuma henkilö.