Syksy ei ole enää oikein muodissa, eikä varsinkaan lokakuu. Se kärsii oikeastaan identiteettikriisistä: kellot käyvät vielä kesäaikaa, mutta kaupoissa myydään jo lapsille joulun suklaakalentereita.
Sääliksi käy lapsia, jotka saavat kaupasta kovalla mankumisella jo mukaansa suklaakalenterin, mutta ainuttakaan sen luukuista ei saisi avata ennen joulukuuta. Saattaa tietysti olla, että näitä kalentereita kuluu useampikin jo ennen joulua, jos lasten mankumisvoima ylittää aikuisten tahdonvoiman.
Tuntuu siltä, että kesästä halutaan hypätä suoraan jouluun ja talveen, joista viimeksi mainitun saapumisesta tosin ei enää ole annettavissa varsinaista takuuta.
Aikaisemmin, suurin piirtein niihin aikoihin, kun parhaillaan vietettävän Vanhusten viikon juhlakalujen vanhemmat olivat lapsia, syksy oli kunniassaan. Loka-marraskuussa juhlittiin täysiä laareja ja elettiin pulskasti. Pimenevät illat taisivat olla pieni hinta siitä, että sadonkorjuuaikainen raadanta oli saatu valmiiksi.
Marjastajat, sienestäjät ja metsästäjät sentään elävät jossain määrin vanhan mallin mukaan. Siinä vaiheessa, kun he palaavat kotiin täysien kippojensa tai kaadetun saaliin kanssa, ilmassa on tyytyväisyyttä, joka periytyy varmaankin kivikaudelta saakka. Kaupasta ostettu ei tuo sitä samaa tyydytystä kuin itse kerätty tai kasvatettu. Kovin usein näitä omakeräämiä tai kasvattamia ei tosin ole omassa keittiössäni tarjolla, mutta kyllä ne syksyyn tiettyä hohtoa tuovat.
Mutta palatakseni siihen Vanhusten viikkoon. Onnea vaan kaikille vanhuksille, ihan ikään katsomatta. Tämä viikko taitaa muuten olla ainut ajankohta, jolloin vanhus-sanaa laajemmin käytetään, se kun ei oikein tunnu sopivan tehokkaaseen nykymenoon. Mieluummin ollaan netissä surffaavia senioreita.
Jokainen tuntee jonkun vanhuksen, mutta juuri kukaan ei ole oikein valmis käyttämään itsestään tuota sanaa. Itse asiassa tämän viikon tapahtumista valtaosa onkin sellaisia, joiden osanottajat eivät yleisesti ottaen miellä olevansa vanhuksia. Ja jos tarkkoja ollaan, aika moni tapahtumien järjestelyihin osallistuvistakin olisi katsottu vanhuksiksi silloin, kun tätä myöhemmin viikon mittaiseksi kasvanutta Vanhusten päivää syyskuussa 1954 ensi kerran vietettiin.
toimittaja evp
Päivi Perkiö
phperkio@gmail.com