Minä en osaa oikein suhtautua syksyyn. Valon ja lämmön väheneminen harmittaa, mutta tietyssä mielessä omaan kalenteriin tulee taas ryhtiä, kun sinne ilmaantuu viikoittaisia tapahtumia. Toivottavasti alkavana syksynä erilaiset harrastusryhmät saavat toimia normaalisti, sillä ainakin itselleni etäjumpat ja teams-kokoukset ovat vain kalpea versio normaaleista ryhmätapaamisista.
Eri mieltä saa olla, kunhan selittää minulle, miten esimerkiksi keramiikan poltto tapahtuu etäyhteydellä tai miten jumppasalin tilat mahdutetaan normaaliin kaksioon.
Ihmisten tapaaminen ihan kasvokkain saa keskustelunkin yleensä vilkkaammaksi kuin mitä se on vaikka teams-tapaamisissa. Kun ollaan ihan reaalimaailmassa kasvokkain, ei voi, toisin kuin teamsissa, touhuta samalla jotain muuta.
Siinä jutellessa esiin saattaa tulla muutakin kun mistä alun perin puhuttiin, eikä tämä ole läheskään aina haitaksi.
Viime viikolla osallistuin kokouksen jälkeen alkaneeseen keskusteluun, jossa aiheeksi nousi varhaisnuorten kesäinen ajankäyttö. Se, että vasta vähän aikaa käytössä olleessa Sisupuistossa esiintyy roskaamista ja ilkivaltaa, ei valitettavasti yllättänyt, mutta se pelotti, että toimijoina ovat olleet puolenyön tienoilla jopa alle kymmenvuotiaat.
Vanhemmat, joihin on otettu tapausten vuoksi yhteyttä, ovat suuttuneet yhteydenottajille, jotka ovat rohjennet häiritä heidän lapsiaan huomauttamalla vaikkapa roskaamisesta tai myöhäisestä ajankohdasta.
Huomauttajien huoli on kuitenkin aitoa. Ei Aura, sen paremmin kuin lähikunnatkaan, ole niin turvallinen paikka, että lasten auttaisi luuhata siellä yöllä ilman valvontaa. Jokeen tai katolta voi pudota, auton alle jäädä tai muuta pahaa tapahtua kesälläkin, saati nyt iltojen pimetessä.
Tämä ei koske vain kymppikesäisiä, vaan yhtä lailla vaarassa ovat vähän vanhemmatkin nuoret. Teininähän sitä jokainen on ollut omasta mielestään fiksu ja haavoittumaton. Ainakin siihen saakka, että itselle tai kaverille sattuu jotain.
Vanhemmilla on vastuunsa, mutta siihen, että jälkeläinen on oman valvonnan ulkopuolella, voi olla monenlaisia syitä. Silloin apua tarvitaan muilta aikuisilta. Koko kylän on aika kasvattaa.
toimittaja evp
Päivi Perkiö
phperkio@gmail.com