Oletko koskaan törmännyt ihmiseen, joka tietää mielestään kaiken? Jep, niin minäkin, ja uskoisin, että ihan samalla tavalla kuin sinua, minuakin on ärsyttänyt se jonkin verran.
Besserwissereiden ongelmana taitaa olla se, että kyseessä on kaiken tietämisen suhteen kuitenkin voimakas luulo, jolla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä totuuden kanssa. Onhan noita suuria tietäjiäkin, mutta kaikille sattuu ja tapahtuu ajatus- ja tietovirheitä. Toisaalta minullekin on jäänyt päähän täysin turha tieto Burkina Fason pääkaupungista. Ouagadougouhan se, tietenkin. Ettekös nyt sitä tietänyt?
Alkoiko jo ärsyttää? Tässä se toimittajanplanttu rehvastelee omilla Afrikka-tiedoillaan. Tietoa on kuitenkin nykyään niin nopeasti saatavilla, että väärällä tiedolla ei kannattaisi kauheasti rehvastella tai ainakaan sitä levittää. Uskomukset muuntuvat mielissä oikeiksi faktoiksi todella nopeasti, ja enkeli olkapäällä häviää taistelun pirulle, kun hieman epävarmoja asioita aletaan julkaista omiin henkilökohtaisiin sometietosanakirjoihin. Oikeaa tietoa alkaa olla jo vaikea erottaa valtavasta informaatiomäärästä ja propagandan osuus kasvaa koko ajan. Myös netin trollaajat jylläävät vähän kaikilla kanavilla.
Monesti tuntuu, että tieto katoaa mustiin aukkoihin eikä palaa sieltä koskaan enää samanlaisena, sillä tiedämmehän me nuo informaation mustat aukot, eikö? Informaation mustat aukot imevät itseensä kaiken tiedon, väärän ja oikean. Sen jälkeen kaikki tuntuu vain sekamelskalta ja myös hämmentävältä.
Pakko tunnustaa, että ilman kokoaikaista tiedon tarjontaa on helpompi elää. Tieto, on se sitten oikeaa tai väärää tai jotain siltä väliltä, todellakin tuntuu lisäävän tuskaa, ja ainakin hetkellisesti on tärkeää osata luopua loputtomasta uutisvahteilusta tai hieman kevyemmästä iltasanomailusta. Tiedon lisäämiselle on paikkansa, mutta merkittävä mielenterveyslisä on tiedottomuudella. Tehtyäni 12 tunnin remonttipäivän on mukava mennä nukkumaan ilman tietoa jostain kamalasta auto-onnettomuudesta Konginkankaalla tai maanjäristyksestä Kiinassa. Me selviämme itse asiassa ihan vain lukemalla Auranmaan Viikkolehden pari kertaa viikossa tai vaikkapa päivittäisellä maakuntalehden lukemisella. Kännykän uutissivujen ainainen vilkuilu syöksee meidät sinne, mihin valo ei paista – siis sinne mustaan aukkoon.
toimituksen avustaja
Tuomas Honkasalo
tuoveli@gmail.com