Auranmaan metsästysseurojen jäsenet lähtevät alkavaan peurajahtikauteen osin toiveikkain, osin epäilevin mielin. Edessä on poikkeuksellisen iso urakka, sillä kaatolupia on myönnetty ennätyksellisen paljon. Harrastus alkaa käydä työstä.
Lupamäärien kasvun taustalla on alueella voimakkaasti kasvanut peurakanta. Valtava eläinmäärä rumentaa kolaritilastoja ja aiheuttaa taloudellisia menetyksiä myös maataloudelle. Kannan karsimiseksi ei ole muuta käypää keinoa kuin tehokas metsästys.
Amerikasta Suomeen tuotu valkohäntäpeura pärjää Lounais-Suomen leudoissa talvissa erinomaisen hyvin. Metsästyksen onnistumisen kannalta on taas oleellista, että ainakin jossain vaiheessa jahtikautta olisi lunta maassa. Keinovalon käyttöön myönnetty poikkeuslupa saattaa sekin helpottaa jahtia.
Sudet ovat tulleet Varsinais-Suomeen sorkkaeläinten perässä, mutta peurakannan oleellisen karsimisen kannalta susilla ei ole merkitystä. Nekään eivät saalista ja syö määräänsä enempää. Metsästyskoirille sudet muodostavat joka tapauksessa tuntuvan uhan. Moni arvokas jahtikoira on päätynyt suden suuhun.
Peurojen ruokinta on kaksipiippuinen juttu. Se saattaa olla tarpeellista kyttäysmetsästyksen onnistumiseksi, mutta peuroja ravitsevat runsaskätisesti muutkin kuin metsästäjät.
Jos ylitiheä eläinkanta saadaan oleellisesti nykyistä matalammaksi, tärkeintä on kyetä pitämään se järkevällä tasolla, ettei taas muutaman vuoden päästä olla samassa jamassa.