PÖYTYÄ/Riihikoski. Terhi Siili-Rantasen kaksi viimeistä viikkoa on kulunut siilipesueen keinoemona. Kokemusta hänellä jo onkin siilivauvojen hoitamisesta, sillä viisi vuotta sitten hänellä oli hoidettavanaan viisi poikasta. Tuolloin homma oli sikäli helpompaa, että orvoksi jääneet poikaset osasivat jo itse syödä. Tämän kesän siilikolmikko oli löytyessään vielä hampaaton ja tarvitsi syöttämistä ja pissattamistakin. Nyt poikaset jo syövät Siili-Rantasen mukaan kuin porsaat ja kasvavat hyvää vauhtia.
–Ne ovat leimautuneet minuun ja huutavat perään, hän kertoo.
Siilien kimeä ääntely muistuttaa lintujen sirkutusta. Pesueen poika on Siili-Rantasen mukaan itsenäisin oman tien kulkija, joka ei samalla tavoin huuda hoitajansa perään kuin poikueen kaksi tyttöä.
–Se on hyvällä tavalla äksy ja ehkä valmiimpi vapauttamiseen, kun sen aika tulee, hän pohtii.
Siili-Rantasella on kahden apua tarvinneen poikueen lisäksi ollut pihapiirissä muitakin siilejä ruokittavana ja hoidettavana. Hän onkin huomannut siileissä olevan luonne-eroja. Toiset ovat hänen mukaansa varsin kesyjä, toisen taas säpäköitä sihisijöitä.
Korviketta kolmen tunnin välein
Hoidossa nyt olevan, Loimaalta löytyneen kolmikon painot vaihtelivat hoitoon tullessa 47 grammasta 60 grammaan. Poikasista pienin oli löytyessään lähes eloton, mutta Siili-Rantanen elvytti sen hieromalla ja hunajaa suupieleen laittamalla. Elämän henki pihisi vielä pienessä alilämpöisessä ja kuivuneessa poikasessa, sillä melko nopeasti se alkoi niellä sille annettua kissanpennun maidonkorviketta.
Korviketta Siili-Rantanen saikin neljän päivän ajan olla antamassa poikasille kolmen tunnin välein. Nyt ne syövät jo itse, mutta niiden pitää vielä pulskistua noin 800 gramman painoisiksi ennen kuin ne voidaan vapauttaa takaisin luontoon. Tämän painon saavuttamiseen menee vielä arviolta ainakin noin neljä viikkoa.
–Meille tuli SEY Loimaan puhelimeen soitto, että sisälle käveli pieni siili. Seuraavana päivänä tuli taas hätääntynyt soitto, että nyt niitä löytyi lisää. Siellä oli siivottu pihaa trimmerillä, minkä johdosta emo ilmeisesti hylkäsi poikaset, Siili-Rantanen kertoo poikueen hoitoon päätymisestä ja vinkkaa, että jos jostain löytyy apua tarvitseva siilinpoikanen, niitä yleensä on lähistöllä muitakin.
Siiliemot saattavat hänen mukaansa hylätä poikaset melko helposti. Poikasten auttamista hän pitää tärkeänä, koska jokainen yksilö on harventuneelle siilikannalle arvokas. Kenties juuri ihmisten valpastumisen ansiosta siilikanta näyttäisi olevan ainakin Riihikoskella elpymässä. Siili-Rantasella on tiedossa useampia siilihavaintoja paikoista, joissa siilejä ei ole näkynyt moniin vuosiin.