Nykyjärjestelmässä vakavasti sairastuva pienen kunnan asukas saattaa saada koko kunnan talouden sekaisin. Palveluiden taso myös heittelee liian paljon sen mukaan, kuinka paljon kunta haluaa kuntalaisten terveyteen panostaa.
Toteutumassa olevassa sote-mallissa on kuitenkin paljon ongelmia. Suurin niistä on, että malli keskittää vallan käytännössä suurille kaupungeille ja niiden naapureille. Turku ja sen suurimmat naapurit pystyvät käytännössä yksin päättämään, millaisia sote-palveluita Varsinais-Suomessa on. On realistinen huoli, ettei Turussa pidetä kovin tärkeänä sitä, että Yläneellä tai Koskella olisi terveyskeskus. Turkulaisten, raisiolaisten tai kaarinalaisten luottamushenkilöiden motiivi ajatella kokonaisuutta on heikko, kun he tulevat käytännössä valituksia tehtäviinsä kotikuntien äänillä.
Maaseudulla etäisyydet ovat pitkät, eikä matka terveyskeskukseen saa syrjäseuduillakaan muodostua kohtuuttoman pitkäksi. On myös tärkeä kehittää uusia palvelumuotoja. Yhä useampia asioita pystytään hoitamaan etäyhteyksien kautta. Kysyä sopii sitäkin, pitääkö lääkärin istua aina terveyskeskuksessa, minne potilas vois tulla kaukaakin. Voisiko lääkäri istua vaikkapa asuntoautossa ja mennä lähemmäs potilaita?