PÖYTYÄ/Yläne. Tämä haastattelu tehdään järven pohjassa. Nimittäin Yläneen Luontokapinettiin rakennetussa Pyhäjärven pohjassa. Se on runoilija Heli Laaksosen lempipaikka Luontokapinetissa.
– Ko nykyihmisel on niin pal kaikelaist häly, kirkkaut, välket ja liiket, voi tulla tänne Pyhäjärven pohjaan. Lumppet kellu ja hiuka kaislavarret näky, kaloi o joku jääny verkkoonki, Heli Laaksonen kuvailee hersyvällä lounaismurteellaan.
Mutta mitä ihmettä runoilija Pyhäjärven pohjassa tekee? Syy piilee koronassa, joka pyyhki Laaksosen kalenterin kerralla tyhjäksi. Jotain uutta oli keksittävä ja niinpä Heli Laaksonen heittäytyi koulunpenkille Livian maaseutuopistoon. Nyt hän opiskelee ensimmäistä vuotta luonto- ja ympäristöneuvojaksi ja suorittaa opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua Luontokapinetissa.
– En mää ol mikkä hifi lajintuntemukses, mut tiärän kuitenki, et siäl misä kasva ketoneilikka tai kissankäpälä, on tiätyntyyppine ympäristö. Mut en mää koska enne ajatellu, et opiskelissin luantto sen enemppä, Heli Laaksonen sanoo.
Parasta Luontokapinetissa on runoilijan mukaan se, että kävijä pääsee aivan lähietäisyydeltä ihmettelemään, kuinka suuri hirvi oikein on tai kuinka upeita muotoja eri kasveilla on.
– Jos katto kirjast kuhmukäävän kuvi, ni se ei aukke samal taval.
Toisaalta Luontokapinetti vie vierailijan helposti maapallon syntysijoille miljardeja vuosia taaksepäin. Tai niin kuin Luontokapinetin slogan kuuluu: madoista maailmankaikkeuteen.
– Munst tuntu et mää en oikken kest tätä kaikkeut. Tiäräks, ko tule tunne, et tämä o jo liikka? Sen mää viäl kestän ajatella, mitä lajei maapallol o juur nyy – mut ko mää yritän käsittä mil taval geologine aik ja ne kaik vuasimiljardit jakautu eri maailmankausiks, mul tule semmone huimaus, et mää en voi olla.
Suurten kysymysten äärellä
Nyt ensimmäistä vuotta luonto- ja ympäristöalaa opiskeleva Heli Laaksonen sanoo löytävänsä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Erityisesti häntä pohdituttaa roskaamisen psykologia.
– Munt kiinnosta iha vilpittömäst, et mikä on se ajatuksenhetki, ko on ryystäny pirtelön loppuun ja ava auton ikkunan ja tyäntä sen purkkis ulos.
Muutos täytyy lähteä ihmisestä itsestään, Heli Laaksonen uskoo. Niinpä hän pohtii, miten ihmisiä voisi jo pienestä pitäen kasvattaa siihen, että omista roskista kuuluu huolehtia.
– Kaiken voi pelasta se, et ihmisel syttyis valtava rakkaus ja varjelunhalu. Et näkis sen, et jokaisel eliölajil on oma elinkaares ja ihmeellisyytes.
Kestävä elämäntapa ei runoilijan mukaan vaadi luolassa tai lehtimajassa asumista. Sen sijaan on asioita, joista voi luopua ”piänel kirpasul”. Sekin on muistettava, että ihminen on vain yksi laji muiden joukossa, Heli Laaksonen sanoo ja antaa esimerkin apolloperhosesta, joka pystyy käyttämään ravinnokseen ainoastaan isomaksaruohoa.
– Apolloperhosen toukka on täysin riippuvaine siit lajist. Käytännös se tarkotta, et ko me tyytyväisin käynnistetä robottiruahonleikkuri ja ihaillaan, et koht o siisti, ni me ollaan hävitetty mahrollisuus sihe apolloperhosse, Heli Laaksonen miettii.
Heli Laaksonen ja Harri Hertell Auran lavarunoillassa 21.8.
Vanhat latvialaisrunot uuden teosmaailman pohjana
Heli Laaksosen sanoin ”ylihullu kirjaprojekti” on vihdoin takanapäin. Runoilijan uusin teos ”Poimit sydämeni kirjahyllystä” on jo painossa ja tulossa kirjakauppoihin elokuun alussa. Uusi kirja on runovuoropuhelu ja oikea teosmaailma, jossa Heli Laaksonen sukeltaa latvialaisen runoilijan Aleksandrs Čaksin töihin. Heli Laaksonen on kääntänyt viisitoista Čaksin runoa kirjakielelle ja kirjoittanut näille vastarunon – tietysti lounaismurteella. Lisäksi hän on maalannut jokaisesta runoparista teoksen.
– Teemasto o aika laaja, mut Čaksil o romanttise runoilijan maine. Häne rakkausrunoihis mää olen vastannu omil rakkausrunoillani, Heli Laaksonen paljastaa.
Kirja ilmestyy myös äänikirjana, jossa Harri Hertell lukee Čaksin runot ja Heli lukee omansa. Painettu kirja käännetään Latviassa latviaksi.
– Kääntäjä on kääntäny ne lyhkäsel latvial – yhdes Latvian kolkas puhutaan tämmöst lyhkäst latviaa, Heli Laaksonen hymyilee.
Omakustanteinen teos oli Heli Laaksosen mukaan varsin työläs projekti, mutta toi mukavan ulkomaantuulahduksen keskelle pandemiaa.
– Ko maalas ja kääns ja kuvitteli kulkevas Riian katui, ni kyl se ol oikiast ihan ku olis muus maas ja ehkä toises ajassaki, Heli Laaksonen tuumaa.
n Poimit sydämeni kirjahyllystä -maalaukset nähtävillä Heli Laaksosen työhuoneen ikkunassa 10.-18.7. osoitteessa Mäentaantie 1, 27250 Kodiksami.