Naistenviikko on kohta kahta vaille taputeltu eikä vieläkään ole juuri satanut – näillä mailla. Näin ne isot poikkeukset vahvistavat perinteikkäät säännöt. Jos rupeaisin säitä ennustamaan, niin ennustaisin ensi vuoden naistenviikon olevan sateinen. Ans kattoo kuin käy.
Eipä silti, nuolaista ennen kuin taivaalta tippa tipahtaa. Kyllä tämän päivän Oili ja huomisen Tiina voivat vielä vetistellen keikauttaa sääolot totutulle mallilleen.
Uskomus naistenviikon sateisuudesta ei tietenkään ole tuulesta tempaistua tarua. Tietäväisen vanhan kansan lisäksi tarkkoihin tilastoihin nojautuvat ilmatieteilijät tietävät tarkkaan, että heinäkuun loppu on tyypillisesti sateista aikaa. Saattaapi ukkonenkin tuolloin, tällöin jyrähdellä niin, että tanner tömisee, isoja puita säpälöityy, klasit helisevät ynnä muuta turmiollista tapahtuu.
ON MUUTEN mahdoton määrä naisia, jotka naistenviikolla juhlivat nimipäiväänsä, erään tarkistamattoman mutta todenperäisen tiedon mukaan 627 000. Saman verran kuin helsinkiläisiä. Laskettu on sekin, että allakassa on naistenviikolla 34 nimeä. Monta mansikka-/vadelmakermakakkua pistellään viikolla parempiin suihin.
Jos vuoden joka toinen viikko olisi naistenviikko, kuten tasavertaisesti kuuluisi olla, niin tasaisen kertymän taulukolla Suomessa olisi noin 16,3 miljoonaa naista. Miehiä ei ihan niin paljon, koska tuoni korjaa miehet vähän joutuisammin. Tästä laskelmasta voidaan päätellä, että naistenviikko koostuu suosituista nimistä.
NAISTENVIIKOSTA järvivesiin. Kohta on maineikkaan Jaakopin aika paiskata kylmä kivi vesistöön. Sitä myöten alkaa syyskesä ja ilmojen viileneminen.
Kaikki ei silti aina ole ihan sitä, miltä näyttää. Kun Suomen ympäristökeskuksen tilastoja on tutkailtu, niin on havaittu, että järvivedet alkavat viiletä keskimäärin vasta Salmenpäivänä 5. elokuuta.
On käynyt niin, että Salme on vaivihkaa vohkinut Jaakon kylmän kiven. Tänä kesänä vedet ovat olleet niin paljon lämpimiä, että viileämpään elinympäristöön tottuneet järvikalat ovat enemmän kuin henkitoreissaan. Jos Salme ajattelee luomakunnan parasta, yhteistä hyvää, hän antaa kylmän kiven kiltisti takaisin Jaakolle.
Toimeliasta syksyä kohti askelletaan joka tapauksessa tarmokkain askelin, kunhan unikeko vielä tiistaina herätellään. Yöt pitenevät, koulujen alku lähestyy, upeita reppuja mainostellaan ja lyijykyniä teroitellaan. Eipä herkistellä ketään enempää, sillä monen uskalikon mielestä kesä on vasta hädin tuskin yli puolivälin. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi.
toimittaja
Jorma Kaarto
jorma.kaarto@avl.fi