PÖYTYÄ/Yläne. Uusi ja vanha, perinteinen ja moderni paiskaavat kättä Yläneen kotiseutumuseon tämänvuotisessa kesänäyttelyssä, jossa on esillä yli 20 erilaista ryijyä eri aikakausilta.
Osa näytteillä olevista töistä kuuluu kotiseutumuseon omiin kokoelmiin, osan Yläneen kotiseutuyhdistys on saanut lainaksi yläneläisistä kodeista.
Monet ryijyistä ovat peräisin 1930-luvulta, mutta mukana on koulukäsitöitä myös ihan näiltä ajoilta.
Vakiintuneen määritelmän mukaan ryijy on pitkänukkainen villainen peite, jollaisia pidetään nykyisin lähinnä seinällä koristeena.
Aikoina entisinä niitä käytettiin peitteinä ja lämmikkeinä esimerkiksi rekikyydissä. Lattioilla suomalaisia ryijyjä ei ole pidetty. Vanhoja ryijyjä reunustaa usein kehys.
–Näyttelyssä on mukana Yläneen kotiseutumuseon perustajan Kalevi Maanpään tekemä Maamiehen ryijy sekä Yläneen kuuluisan ryijyntekijän Kalikan Anna-Liisan töitä 1800-luvun lopulta, kertoo ryijynäyttelyn yhdessä Tiina Ekmanin kanssa koonnut Elisa Niittymaa.
Anna-Liisan taidokkaita töitä palkittiin monissa ryijykilpailuissa. Hän oli torpparin vaimo, joka teki ryijyn myös Venäjän silloiselle keisarille. Ruusukuvio oli hänen ryijyissään yleinen aihe.
–Ryijyt ovat taas tulossa mukaan kotien sisustukseen. Nykyryijyn ei tarvitse olla iso seinävaate. Moderneissa ryijyssä on kirkkaita värejä, Niittymaa ja Ekman tietävät.
Näyttelyssä on nähtävillä kiertävältä kauppiaalta vuonna 1973 ostettu värikäs Kohoutek-ryijy. Kohoutekin komeetta oli tshekkiläisen tähtitieteilijä Lubos Kohoutekin löytämä pyrstötähti, joka innoitti myös ryijyntekijöitä. Uutta aikaa edustaa myös Simpukat -niminen ryijy.
Ryijy voidaan valmistaa kahdella tavalla: kutomalla kangaspuissa tai ompelemalla nukat valmiiseen pohjaan. Kangaspuissa ison ryijyn tekeminen käy helpommin.
Näyttelyn kokoajien mukaan seinäryijyn vuosihuolloksi käy tuuletus, varovainen imurointi ja lumipesu, joka on muutenkin ekologinen tapa puhdistaa kodin tekstiilejä.
Ryijynäyttely on avoinna elokuun loppuun asti Yläneen kotiseutumuseon aukioaikoina Yli-Jokelan talossa.