AURA, PÖYTYÄ, ORIPÄÄ. Lauantaina järjestettiin Tour de Aurajoentie-pyöräilytapahtuma, jossa tuoreeseen matkailutien tittelin haltuun ottaneeseen reittiin pääsi tutustumaan polkupyörällä. Maisemia kehuttiin melkein suu vaahdossa ja erityiskiitosta sai nimenomaan Aurajoen jokivartta myötäilevä ja kauniina vihertävä maalaismaisema.
Liedon eri kyliltä paikalle polkenut kolmen hengen ukkokerho yhtyi maisemien kehujiin. Harri Saarisalon , Jari Salmenojan ja Kari Ruokosen mukaan reitille tulee lähdettyä varmasti tulevaisuudessakin.
–Varsinkin näin keväällä tämä on maisemallisesti aivan mahtava. Liedon kohdalla Aurajoki on aika leveä, mutta täällä se on ihan erilainen, Saarisalo ihasteli.
Reikiä riittää
Ihastelun kyljessä orasti kuitenkin pieni harmitus.
–Tämä tien kunto on kyllä aika luokaton, Saarisalo harmitteli.
–Kun me ajetaan peräkkäin ja minä ajoin tuossa perällä, niin ei siinä ehdi oikein huomaamaan toisen edessä olevia kuoppia. Tällaisten kapeiden renkaiden kanssa käy äkkiä aika huonosti tai saa ainakin renkaansa puhki, Salmenoja totesi.
–Onhan siinä sitten sekin, että jää jostain kohtaa vähän maisemat katsomatta, kun pitää keskittyä tien pinnan tarkkailuun, ettei käy vahinkoa. Kun vauhtia on, niin kuopat tulevat nopeasti vastaan, Saarisalo selvensi.
Kolmikko harmitteli yleisesti Suomen teiden kuntoa. Fatbikella pitäisi alkaa ajaa, mutta leveillä renkailla ei pääse niin kovaa.
–Kyllähän yhteiskunnalle tulee siitäkin kustannuksia, kun pyöräilijät loukkaavat itseään huonokuntoisten teidän takia, miehet pohtivat. Kokemus jäi kuitenkin positiiviseksi, mutta opastekylttejä miehet jäivät kaipaamaan.
–Olisi hyvä olla selkeät kyltit riittävän aikaisin ennen kohdetta, Ruokonen vihjasi.
Iloinen kolmikko
Iloinen naiskolmikko piti taukoa vanhan lehmuksen varjossa. Pöytyäläiset Katja Nokka ja Virve Saarinen sekä auralainen Katri Prusila olivat ehtineet jo pitää kahvipaussin.
–Tätä vanhaa tietä on aina mukava pyöräillä. Tämä on myös suhteellisen turvallinen, vaikka tie onkin aika kapea. Tosin jotkut autoilijat väistävät tosi hyvin ja jotkut sitten viistävät aivan liian läheltä. Kiitos niille, jotka ottavat hyvin pyörät huomioon, Prusila analysoi.
Asfalttipinta sai myös naisilta pyyheitä.
–Erityisesti Riihikosken ja Pöytyän kirkon väli on huono ja aivan hirveää pinta on Kuuskosken kohdalla, Prusila pudisteli päätään.
–Mutta keskitytään näihin positiivisiin asioihin, sillä pyöräillessä näkee maisemat paljon paremmin ja maisema vaihtuu kuitenkin nopeammin kuin kävellen, naiset summasivat.
Aurajoentie herää eloon-hankkeen projektikoordinaattori Susanna Ansio oli tyytyväinen päivän antiin ja kohtaamisiin.
–Liikkeellä oli varovaisen arvioin mukaan 150 pyöräilijää. Keli oli upea, fiilis kohdallaan ja ihmiset hyvällä tuulella. Yksi pyöräilijä oli saapunut paikalle jopa Tampereelta asti, Ansio hehkutti.
Tuomas Honkasalo