AURANMAA. Viime keväänä, kun rajat suljettiin, monilla maatiloilla koettiin suurta huolta. Pelkona oli, että käsin poimittava sato jäisi korjaamatta, koska ulkomaista kausityövoimaa ei uskallettu ensi vaiheessa päästää maahan. Vaikka tartuntatilastot ovat tänä keväänä jopa korkeammat, MTK Varsinais-Suomen aluepäällikkö Terhi Löfstedt sanoo, ettei tilanne ole työntekijöiden tulon kannalta yhtään niin huolestuttava kuin viime vuonna.
–Väkeä on tulossa kohtuullisesti, ja nyt tiedetään, miten viruksen kanssa toimitaan, ja kaikessa mennään äärimmäisen terveys edellä, hän kertoo.
Olosuhteet ovat kuitenkin sen verran kriittiset, etteivät ne Löfstedtin mukaan kestä yhtään veneen keikutusta.
–Jos kaikki pysyy tällaisena, voidaan olla levollisin mielin ja sato saadaan valmisteltua ja korjattuakin.
Maahan tulevilta työntekijöiltä edellytetään negatiivista koronatestiä sekä lähtömaassa että heti lentokentällä Suomessa.
–Sen jälkeen työntekijät kootaan tiloille, joissa heidät asetetaan karanteeniin. Aikaisintaan kolmen vuorokauden kuluttua he menevät vielä kertaalleen testiin, ja jos se on negatiivinen, he voivat aloittaa työt, Löfstedt kertoo tiukoista varotoimista.
Maatiloilla on oltava myös koronan varalle terveysturvallisuussuunnitelma, jossa on pohdittu, miten turvallisuus taataan koko kesän ajaksi. Jos työntekijä on koronapositiivinen tullessaan, hänelle on pystyttävä osoittamaan karanteenipaikka 14 vuorokaudeksi. Lisäksi tulee olla pohdittuna, miten toimitaan, jos tilalla todetaan korona.
Kaikki on sujunut mallikkaasti
Vaikka kausityöntekijät ovatkin jo suurimmaksi osaksi valittu Karinaisten Myllykosken Tilalla, emäntä Kirsi Hirvensalo ei kuitenkaan vielä halua huokaista helpotuksesta.
–Korona on kuitenkin vielä täällä, ja sen kanssa on oltava koko ajan tarkkana, hän tähdentää.
Hirvensalo kertoo, ettei pääasiassa Ukrainasta tulleiden työntekijöiden saatavuudessa ole ollut tänä vuonna ongelmia.
–Esimerkiksi kausityötodistuksia on saanut Maahanmuuttovirastosta ihan normaalilla aikataululla, hän kiittelee ja sanoo ensimmäisten työntekijöiden saapuvan heille toukokuussa.
Myös Pöytyällä toimivalle Mansikkapaikka Marttilan kasvinviljely- ja marjatilalle on työntekijät jo valittu. Emäntä Pirkko-Liisa Marttila sanoo heidän työllistävänsä vuoden aikana 30–40 henkeä, joista alle kymmenen tulee ulkomailta, lähinnä Ukrainasta ja Bulgariasta.
–Loput ovat lähiseudun nuoria, sillä haluamme tarjota heille joka kesä mahdollisuuden kesätöihin.
Marttila kertoo, että viime kesänä ulkomaalaisvahvistukset jäivät sen sijaan tulematta tilanteen epävarmuuden vuoksi.
–Koska tilanne oli muutenkin stressaava, emme edes hakeneet ulkomaisia työntekijöitä.
Kotimaista työvoimaa riitti puolestaan hyvin, ja Marttilan mukaan hakemuksia tuli eri kanavia pitkin parisen sataa. Lisäksi tilalla panostettiin itsepoimintaan, joka oli emännän mukaan menestys.
–Ihmisillä tuntui olevan halua ja aikaa tällaiseen, ja lopulta pidensimme poiminta-aikoja niin, että tänne pääsi yhä enemmän iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäsimme myös itsepoimintapeltoalaa, kun emme ehtineet noukkia kaikkia itse.
”Asenne suomalaista marjanviljelijää kohtaan on syyllistävä”
PÖYTYÄ. Pöytyällä kasvin- ja marjanviljelytilaa pitävät Pirkko-Liisa ja Rami Marttila ovat parin vuoden sisällä lopettelemassa mansikanviljelyä. Osasyynä on työntekijöiden palkkaamiseen liittyvät haasteet, mutta myös suomalaisen ruoantuottajan alhainen arvostus.
–Yleinen asenne suomalaista marjanviljelijää kohtaan on syyllistävä. Se taas kumpuaa ulkomaisen kausityövoiman käytöstä, vaikka samaan aikaan lähes jokaisella käsityövaltaisella alalla käytetään ulkomaista työvoimaa, eikä siitä silti syyllistetä yrittäjiä, he toteavat.
Ihmisillä on käsitys, etteivät viljelijät halua palkata kotimaista työvoimaa, mutta siitä ei Marttiloiden mielestä ole kysymys.
–Työttömät eivät halua ottaa lyhyitä työsuhteita vastaan, koska silloin heidän säännölliset tulonsa katkeavat hetkeksi. Opiskelijat eivät taas pysty sitoutumaan koko kasvukaudeksi. Siksi tiloilla tarvitaan se ydinjoukko, joka pystyy olemaan pidempään töissä.
Suurin osa Marttilan tilalle palkattavista on kuitenkin paikallisia nuoria, jotka ottavat itse yhteyttä tilanpitäjiin. Pirkko-Liisa sanoo, että työntekijöitä valitessaan hän katsoo, onko työkokemusta edes jostain.
–Jos on poiminut vaikka isoäidille mustikoita tai ollut hänen marjapuskissaan, silloin tietää, millaista se on, kun paarmat puree ja pakarat tulevat kipeiksi.