PÖYTYÄ. Pöytyän terveyskeskuksen pitkäaikainen laboratoriohoitaja Mervi Ala-Kleme lyötiin miekalla ja pistettiin verisiteellä laboratorion kunniakuningattareksi. Verisiteellä hän sai oikeuden vierailla ja tulla pyydettäessä töihin Pöytyän laboratorioon milloin vain. Saattavat kuitenkin turhaan pyydellä, sillä kunniakuningatar lähti ansaitulle eläkkeelle ja aikoo viettää eläkepäiviään lastenlasten parissa. Ala-Klemeä kiinnostaa myös vanhusten ulkoiluseuraksi ryhtyminen.
Kunniakuningattaren titteliin Ala-Klemeen oikeutti paitsi pitkä työura Pöytyällä, lähes 36 vuotta, myös taitavuus niin näytteiden ottajana kuin työkaverina.
–Mervi on iloinen, asiallinen, huumorintajuinen ja todella ammattitaitoinen laboratoriohoitaja. Hän saa verinäytteen vaikka hyttysestä eikä toisinpäin, työkaverit luonnehtivat etenkin kyröläisille tutuksi tullutta laboratoriohoitajaa.
Pöytyän kansanterveystyön kuntayhtymään Ala-Kleme tuli vuonna 1985 Turusta sieni- ja bakteerilaboratoriosta. Tuolloin hän ei edes tiennyt, missä Pöytyä on, mutta ihanat työkaverit, vaihteleva työ ja potilaat saivat hänet kiintymään ja viihtymään.
–Potilaiden kanssa oleminen antaa paljon. Vaikka näytteenotossa menee vain pieni hetki, siinä ehtii puhua paljon.
Ala-Klemen työuran aikana ehti moni asia niin alalla kuin kuntayhtymässä muuttua. Muun muassa kuntayhtymän sivutoimipisteet rakennettiin ja laboratoriotyöskentelyssä siirryttiin käsityöstä automaatioon. Neulatkin ovat nykyisin kehittyneempiä ja hienommaksi hiottuja.
Ala-Kleme toteaa taituruutensa näytteenotossa perustuneen haluun haastaa itseään.
–En pelännyt tilanteita, hän sanoo ja kertoo ottaneensa hankalat suonet haasteena.
Suonten karkaamiset eivät ole ikäviä vain potilaalle. Ala-Kleme toteaa, että monesti niissä tilanteissa hoitajat saattavat hermostua potilaita enemmän. Jännitystä estetään hänen mukaansa sillä, että näytteenottajaa vaihdetaan, jos näytteenotto ei meinaa onnistua.
–Neulatyynyinä ei asiakkaita pidetä.
Yhteen hiileen
Työvuosista Ala-Klemelle on jäänyt erityisesti mieleen hoitajien lakko vuonna 1995.
–Se oli aikamoista aikaa. Silloin puhallettiin yhteen hiileen.
Yhteisöllisyys ja työhyvinvointi ovatkin hänelle tärkeitä asioita. Ala-Kleme muistelee lämmöllä työyhteisön yhteisiä illanviettoja ja harmittelee, että sellainen toiminta on hiipunut.
–Kun työntekijät voivat hyvin, koko organisaatio voi hyvin. Mutta raha on nykyään päällimmäisenä joka asiassa. Loputtomiin ei voi säästää ilman, että se alkaa näkyä laadussa, hän pohtii.
Ala-Klemen työkavereiden viesteissä kuuluu arvostus laboratorion kunniakuningatarta kohtaan. Hänen ohjeensa hyväksi työkaveriksi tulemiseen on muun muassa lojaaliudessa. Ala-Kleme kehottaa myös olemaan yhteistyöhaluinen.
–Jonkin verran joustavakin pitää olla ja täytyy jaksaa kuunnella, mitä muilla on sanottavaa.