AURANMAA. Korona on jyllännyt kohta vuoden, mutta kertomuksia taudin sairastaneilta on kuultu vähän. Auranmaan Viikkolehti sai haastateltavakseen auranmaalaisen, joka sairastui koronaan vajaat neljä viikkoa sitten.
Koska asia on hyvin henkilökohtainen, haastattelu tehtiin nimettömänä. Kutsutaan henkilöä nyt vaikka Kaisaksi.
Kyseessä on nelikymppinen, hyväkuntoinen, normaalivartaloinen, tupakoimaton ja liikuntaa harrastava nainen. Hän ei siis kuulu mihinkään riskiryhmään. Viimeisen vuoden hän on ollut suurimmaksi osaksi etätöissä ja vapaa-ajalla ollut vain pienen piirin kanssa tekemisissä, joten kontakteja on ollut erittäin vähän. Yksikin kuitenkin riittää.
–Olin tekemisissä ihmisen kanssa, joka oli kylässä altistunut eikä hän tiennyt altistumisestaan tapaamisemme aikaan, Kaisa kertoo.
Vilkussa viivettä
Kaisa antaa kiitosta kotikuntansa terveyskeskukselle.
–Sain tiedon sekä altistuneelta että terveyskeskukselta hyvin nopeasti. Koronavilkun ilmoitus tuli vasta parin päivän päästä siitä, kun terveyskeskus oli jo ollut yhteydessä. Altistamistani henkilöistä vain samassa taloudessa asuva sai koronavilkun ilmoituksen joten siihenkään ei kannata sokeasti luottaa. Infektio-osastolta ovat olleet meihin yhteyksissä koko sairastelun ajan ja kyselleet vointejamme useasti.
Tauti alkoi lihassäryillä.
–Ajattelin, että ei kai vain issias ala oireilla vuosien jälkeen. Jalkojen särky oli todella kovaa. Oireiden kirjo oli todella laaja: silmäsärkyä, palelua, janoa, uupumusta, kurkkukipua, hengittämisvaikeuksista johtuvaa vaikeutta tuottaa puhetta.
Maku- ja hajuaisti sen sijaan säilyivät Kaisalla kaiken aikaa. Sen sijaan hänen kanssaan samassa taloudessa asuva, joka myös sai taudin mutta paljon lievempänä, menetti maku- ja hajuaistinsa.
Pahin tauti alkaa olla jo takana, mutta olo on edelleen voimaton.
–Aamulla kun tyhjentää tiskikoneen, ei päivän aikana paljon muuta jaksakaan, hän havainnollistaa.
Pahin oire on kuitenkin pelko.
–Kun sain positiivisen testituloksen, iski suoranainen pelko. Pelko siitä, millaisia oireita voi olla tulossa ja siitä, keitä on itse altistanut ja miten heidän käy.
Kontakteja kannattaa välttää
Onni onnettomuudessa oli, että Kaisa ehti vähien kontaktien vuoksi altistaa vain muutaman ihmisen eikä yksikään perheen ulkopuolelta sairastunut.
–Olisi ollut hirveää, jos joku altistamani ihminen olisi sairastunut vakavasti. Tauti on todella arvaamaton. Kukaan ei tiedä millaisena se kenellekin tulee. Tiedän iäkkään pariskunnan, joista toinen joutui teholle ja toinen sairasti oireettoman koronan.
Kaisa painottaa moneen kertaan, että hän toivoo ihmisten miettivän sitä, miten paljon kontakteja kertyy omassa arjessa.
–Itämisaika voi olla jopa 14 vuorokautta. Jokaisen olisi hyvä miettiä, miten hyvin onnistuisi nimeämään kaikki kahden vuorokauden aikana tapaamansa ihmiset. Jos tartunta tulee, tartuntaviranomaiset lähtevät kartoittamaan altistusketjua kahden vuorokauden kontakteistasi. Tuntuu hullulta, että ihmiset purnaavat rajoituksia, kun kyse on siitä, että tauti pitäisi saada mahdollisimman nopeasti hallintaan, Kaisa sanoo.
Kaisa sai kiitosta terveydenhuollolta, koska kontakteja oli vähän ja hän pystyi antamaan jokaisen yhteystiedot ja heidät tavoitettiin jo parin tunnin sisällä positiivisesta tuloksesta.
Hengailu pois
Hän sanoo ymmärtävänsä, että esimerkiksi tapahtuma-alalle ja matkailulle korona on merkinnyt katastrofia.
–Olisi kuitenkin kaikille parempi, jos ihmiset rajoittaisivat kontaktejaan mahdollisimman paljon. Asioita pitää hoitaa ja kaupoissa käydä, mutta turha hengailu olisi nyt hyvä jättää pois. Nopeat asioinnit ja muistetaan käsienpesu ja käsidesi. Pitkällä tähtäimellä olisi myös kaikkien koronasta kärsineiden alojen etu, että tauti saataisiin kuriin mahdollisimman nopeasti eikä se enää pitkittyisi, Kaisa miettii.
Vaikka koronassa sinänsä ei mitään hyvää olekaan, on Kaisan mielestä tärkeä muistaa, että ikävissäkin asioissa on hyviä puolia.
–Meillä on onneksi hyvät verkostot ja kaupassakävijöitä riitti. Tällaiset tilanteet korostavat ystävien ja läheisten tärkeyttä. Monet yritykset ovat löytäneet uusia ideoita ja toimintatapoja ja paikallinen terveydenhuolto on osoittautunut toimivammaksi kuin kaupungissa, Kaisa miettii.