AURA. Auran yhtenäiskoulun rehtori Ville Kouki jättää paikkansa kuluvan kuun lopussa. Kouki siirtyy kotikuntansa Kaarinan Piispanlähteen yhtenäiskoulun virka-apulaisrehtoriksi.
Vaihdoksen takana ovat perhesyyt. Kouki jäi leskeksi vajaa vuosi sitten toukokuussa, kun hänen vaimonsa menehtyi syöpään. Koukilla on 2-, 3,- ja 6-vuotiaat lapset.
Kaarinassa ei ole aamupäiväkerhoa, joten ilman työpaikan vaihdosta Kouki joutuisi jättämään kouluun lähtevän esikoisensa aamulla yksin kotiin kello 6.50.
–On käsittämätöntä, ettei Kaarinassa ole aamupäiväkerhoa. Kerhon puuttuminen tuo kunnalle vain minimaalliset säästöt. Työpaikan vaihdoksen myötä oma työmatkani lyhenee yhdeksään minuuttiin, Kouki kertoo.
Kolmen pienen lapsen yksinhuoltajana oleminen ei aina ole helppoa, mutta lapset myös auttavat elämässä eteen päin.
–Kun on pienet lapset elämä lähtee leskeksi jäämisen jälkeen aika itsestäänkin eteen päin. Lapset eivät lopeta elämistä. Syöminen, vaipanvaihto ja leikkiminen jatkuvat. Pitää katsoa eteen päin, Kouki miettii.
Koronavuosi on aiheuttanut paljon ylimääräistä työtä koulussa, mutta Koukin mukaan siitä on ollut hänelle henkilökohtaisesti apuakin.
–Syöpää ei voi parantaa, mutta koulun arkea pystyy suunnittelemaan. On ollut hyvä, että on paikka, missä voi vaikuttaa asioihin, Kouki kertoo.
Sopiva koko
Kouki tuli Auraan kolmisen vuotta sitten Luostarivuoren yhtenäiskoulusta. Aura ja auralaiset saavat häneltä runsaasti kiitosta.
–450 oppilaan Auran yhtenäiskoulu on juuri sopivan kokoinen. Rehtorinkin on mahdollista tuntea ainakin suurin osa oppilaista nimeltä ja kasvoilta. Esimiehen ja luottamusmiehen tuki on ollut hyvää ja perheiden kanssa on käyty paljon positiivisia keskusteluja. Aurassa on henki, että lasten eteen tehdään kaikki mahdollinen eikä kyseenalaistavaa kulttuuria ole, Kouki kiittelee.
Sopiva koko on etu myös päätöksenteossa. Esimerkiksi erityisen tuen päätökset tekee rehtori, joka tuntee lapsen. Suurissa kaupungeissa päätöksen tekee usein hallintovirkamies pelkkien papereiden perusteella.
Termit kuntoon
Nykyisin noin 20 prosenttia oppilaista on jossain vaiheessa peruskoulua erityisen tuen piirissä. Määrä on kasvanut diagnosoinnin kehityttyä. Suuntaus on, että erityisen tuen oppilaat opiskelevat tavallisessa luokassa, minkä kokoa ei ole edes rajattu mitenkään.
–Ottaisin inklusiossa pari askelta taakse päin. Joskus pienryhmä on inklusiota järkevämpi vaihtoehto. Aurassa oppilaat opiskelevat sekä pienryhmissä että isoissa ryhmissä tarpeen mukaan ja se on toiminut hyvin, Kouki sanoo.
Viime aikoina koulukiusaaminen ja koulusurmat ovat järkyttäneet. Koukin mukaan asiaan puuttumisen voisi aloittaa jo termeistä.
–Koulukiusaaminen on vähättelevä termi. Kun on kyse selkeistä väkivaltarikoksista, niistä pitäisi myös puhua rikoksina.
Kiusaamisen kitkemistä vaikeuttaa suomalainen tuppisuukulttuuri.
–Niin aikuiset kuin lapsetkin patoavat ongelmia sisäänsä ja ne purkautuvat väkivaltana ja syrjäytymisenä.
40 lasta minimi
Kouki uskoo Auran yhtenäiskoulun tulevaisuuteen. Syntyvyys on laskussa, mutta Auran yhtenäiskoulu on riittävän kokoinen toimiakseen myös nykyistä pienemmällä oppilasmäärällä. Kirkonkulman koulun asema voi sen sijaan olla toinen.
–Kirkonkulman koulun tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta jos oppilasmäärä laskee alle neljänkymmenen, paineet koulun lopettamiseksi kasvavat todella suuriksi, Kouki ennustaa.