Talvinen iltataivas hehkuu punaviolettia sävyä auringonlaskun yhteydessä. Helmiäisrusko syntyy, kun laskevan Auringon valo heijastelee stratosfäärin kiteissä.
– Onhan aamu- ja iltarusko aina kaunis näky, mutta helmiäisruskon syvän punavioletti sävy on jotain aivan muuta. Näky on erityisen komea silloin, kun on lunta maassa. Koko maisema värjäytyy kauttaaltaan samalla värillä, kuvailee lietolainen tähtitieteen harrastaja Matti Helin.
Silloin hän on myös valokuvaajana liikkeellä. Helmiäisruskoja voi nähdä useita kertoja talven aikana, ja viime vuonna Turun seudulle sattui muutama todella punainen auringonlasku.
– Rusko säilyy näkyvissä vielä auringonlaskun jälkeenkin, kun hiukkaset ja pilvet ovat korkealla horisontin yläpuolella ja heijastavat Auringon valoa kauan.
Parasta väri-ilmiössä on se, että kun näytös iskee päälle, sitä voi ihailla useana iltana ja aamuna. Parhaimmillaan jopa viikon putkeen.
Helmiäisrusko on vain yksi osa helmiäispilviin liittyvää ilmiötä. Toinen lähes yhtä yleinen ilmenemismuoto ovat happohelmiäispilvet.
Ne ovat kirkkaita ja vaaleita pilviä laskevan tai nousevan Auringon ympärillä.
– Happohelmiäispilviä ja helmiäisruskoja ihailtiin viime talvena etelässä. Sen sijaan pastellinsävyisiä vesijäähelmiäispilviä ei etelässä nähty, kertoo Helin.
Vesijäähelmiäiset ovat melko harvinaisia. Niiden syntyy tarvitaan olosuhteet, jotka toteutuvat vain harvoin. Vuoden 2017 talvella Turun seudulla ihailtiin päiväkausia komeita vesijäähelmiäisiä. Sen jälkeen yhtä laajaa pastellisävyistä näytöstä ei ole näillä leveysasteilla näkynyt.
Suomessa ja erityisesti Pohjois-Suomessa mahdollisuudet helmiäisruskojen tai helmiäispilvien näkymiselle ovat hyvät Skandien vuoriston takia.
Jos talvilomalla lähtee Lappiin, helmiäispilviä kannattaa koittaa tarkkailla.
Helmiäispilvet ja sen eri muunnelmat syntyvät, kun vesijäähelmet taittavat valoa 15–25 kilometrin korkeudessa. Tässä korkeudessa sijaitsee stratosfääri.
Stratosfäärissä pitää olla riittävän kylmä, jotta väri-ilmiö voi tapahtua. Näin on talvikuukausina, jolloin yläilmoissa voi olla jopa 85 astetta pakkasta.
Valoa taittavat hiukkaset ovat hyvin pieniä, Ursan mukaan noin 10 mikrometriä.
– Stratosfäärissä pitää olla jokin aine, joka suodattaa valon lyhyimmät aaltopituudet ja jättää pidemmät jäljelle, huomauttaa Helin.
Jääkiteiden syntyyn tarvitaan kosteutta, joka Skandien vuoret kohdatessaan nousee stratosfääriin.
– Jos lännestä puskee matalapaine ja ylhäällä stratosfäärissä on pakkasta 80 astetta, tietää, että helmiäispilviä on luvassa. Silloin kannattaa herätä tuntia ennen auringonnousua, sanoo Helin.
Stratosfäärin lämpötilaa Helin ja muut kiinnostuneet seuraavat Wyomingin yliopiston keräämästä datasta. Se kerää maapallon sääasemien tietoja.
Sen sijaan maapallon pinnan lämpötilalla ei ole merkitystä, tosin luoteesta tai lännestä puskeva suhteellisen kylmä ilmavirtaus yleensä kielii helmiäispilvien mahdollisuudesta. Helin kertoo nähneenä helmiäispilviä, vaikka pakkasta on ollut vain pari astetta.
Helmiäispilvet aiheuttavat otsonikatoa, sillä niiden sisältämä rikki- ja typpihappo hajottavat otsonia.
Oikeasta otsonikadosta saamme kuitenkin syyttää vain itseämme, helmiäispilvien luoma hetkellinen kato on osa luonnon normaalia kiertokulkua.
– Ihmisten päästöt tuhoavat otsonia tämän normaalin ilmiön päälle. Talven aikana otsonikerros ohenee joka tapauksessa ja keväällä UV-säteily on taas korkeampaa ja tilanne korjaantuu.
Myöskään rikkihapposateesta ei tässä yhteydessä tarvitse huolestua. Stratosfääristä asti se ei meidän niskaamme pääse, sanoo Helin.
Helmiäispilvet – neljä eri muotoa
- Vesijäähelmiäiset ovat näyttäviä, voimakkaan pastellinsävyisiä pilviä. Ne näkyvät parhaiten, kun Aurinko on lähellä taivaanrantaa tai sen alapuolella. Näkyvät harvoin, ei välttämättä edes joka vuosi, laajoina Varsinais-Suomessa.
- Happohelmiäispilvet sisältävät rikki- ja typpihappoa. Ne ovat väriltään kirkkaan vaaleita, yöpilvimäisiä. Näkyvät usein harsomaisina Auringon ympärillä. Nähdään Varsinais-Suomessa joka talvi, yleisempiä kuin vesijäähelmiäiset.
- Helmiäisrusko on syvän punavioletti hehku taivaalla auringonnousun tai -laskun yhteydessä. Yleisiä myös omilla leveysasteillamme.
- Bishopin rengas on melko laaja valokiekko Auringon ympärillä. Sen sisäosa on valkea tai sinertävä ja reunoiltaan se on punertava tai ruskehtava. Suurikokoinen rengas.
- Tämä on Ajankohtaiset taivaan ilmiöt -juttusarjan viimeinen osa. Sarjan aikaisemmat osat löydät helposti tältä sivustolta.