PÖYTYÄ/Yläne. Tiesitkö, että lehmälläkin voi ratsastaa? Tiesitkö myös sitä, että kaikki navetat eivät olekaan nykyään tuhatpäisiä? Entä mikä on pötsi tai ape?
Yläneläinen Katja Mahal ja helsinkiläinen valokuvaaja Juha Laitalainen antavat näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin vastauksen ensi keskiviikkona ilmestyvässä Irina ja Nailon Piit – Yllättävä päivä maitotilalla -lastenkirjassaan.
Mahal tunnetaan MTK:n tuottamasta Jos lehmät puhuisivat -valokuvanäyttelystä, johon Laitalainen on kuvannut kaksi kuvasarjaa. Nyt parivaljakon yhteistyö jatkuu kirjan muodossa, mihin on käytetty osittain samoja kuvia. Hauskoista piirroksista kirjan sivuilla vastaa puolestaan yläneläinen Piia Tuominen.
Teoksessa lukijaa kuljetetaan eteenpäin niin päivärytmin kuin vuodenkierronkin mukaan. Aamu alkaa navetassa kello kuusi aamulypsyllä, ja touhut jatkuvat aina iltalypsyyn saakka. Samalla, kun maitotilan elämänrytmi tulee tutuksi, tutustutaan navetta- ja lehmätermeihin ja myös eläinten yhteiseloon.
Mahal sanoo huomanneensa valokuvanäyttelyä pitäessään, että lapset ovat tavattoman kiinnostuneita lehmistä, mutta vanhemmat eivät oikein osaa vastata heidän esittämiinsä kysymyksiin. Navetan elämä ja siihen liittyvät käsitteet eivät ole monellekaan tuttuja.
–Lehmiin liittyy paljon erikoissanastoa, kuten pötsi, ape, poikiminen, lypsy, mullikka, jotka saattavat olla jopa aikuisille vieraita sanoja, Mahal havainnollistaa.
Usein myös luullaan, että tuhannen lehmän tilat ovat nykyään normaalia valtavirtaa. Mahal kuitenkin sanoo, että Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastojen mukaan vuonna 2019 Suomesta löytyi vain 14 tilaa, joissa oli yli 300 lehmää.
Käsitteistön ja navettatietouden lisäksi kirja on tarina ystävyydestä ja perhesuhteista, sillä lehmien keskinäiset siteet ovat hyvin vahvat. Mahalin mielestä lehmän elämässä voi nähdä myös naisen elämän kaaren, kun tuore äiti miettii, imettääkö hän jälkeläistään, laitetaanko lapsonen päiväkotiin ja niin edelleen.
–Kaikkea voi peilata lehmän elämän kautta.
Lehmä ei ole pelkkä tuotantoeläin
Kirjaidean Katja Mahal sai jo yli vuosi sitten kesällä, ja nyt koronan tuoman hiljaiselon myötä oli aikaa pistää se kansien väliin.
–Aloin kirjoittaa tarinaa elokuussa. Teksti syntyi todella helposti, samoin kuin kuvien valitseminen. Ne olivat olleet päässäni valmiina jo pitkään, Mahal kertoo.
Kirjailijan oma suhde lehmiin puolestaan alkoi agrologiopintojen ensimmäisessä harjoittelupaikassa.
–Olin nuoruudessa ollut aina hevostyttö, mutta silloin vaihdoin hevoset lennossa lehmiin, Mahal nauraa.
Toisessa harjoittelupaikassaan hän oppi, että juuri vaikeat lehmät haastavat miettimään, mitä eläin tarvitsee.
–Kun ongelman sai ratkaistua, huomasin eläimen rauhoittuvan, Mahal kertoo kokemuksistaan.
Kirjassaan Mahal haluaakin tuoda esiin ihmisen ja eläimen välisen suhteen, sen, miten se rakentuu esimerkiksi tyttöjen ratsastaessa lehmillä tai navetassa eläimiä hoitaessa.
–Kun tytöt ratsastavat lehmillä, siinä on kyse sujuvasta yhteistyöstä ja luottamuksesta. Se sama asia on myös siellä arkipäivän työssä navetassa. Kyse on siitä, että eläintä arvostetaan ja että se koetaan tärkeäksi, eikä vain pelkäksi tuotantoeläimeksi, Mahal painottaa.
Lehmäkirja on tilattavissa verkkokaupasta osoitteessa www.lehmakirja.fi.