Hurjan suosion saaneet kirppisrallit kiinnostavat ihmisiä monesta syystä. Naapurin pihoille pääsee juttelemaan tuttujen kanssa, pääsee eroon helpolla monesta tarpeettomasta tavarasta ja löytää tavaraa tarpeeseen.
Tämähän riippuu tietenkin siitä, onko myyjän vai ostajan roolissa. Molemmissa rooleissa tuntui lauantaina korostuvan ekologinen ajattelu. Korona-ajan ihmisten siivousvimmojen jälkeinen kaatopaikkojen ylikuormituspulssi hirvitytti.
–Meille on tärkeää, että saadaan tavaraa kiertoon, ettei mikään joudu turhaan roskiin. Itsekin vien työkaverille käytettyjä lastenvaatteita ja häneltä tulee sitten vastineeksi meidän lapselle sopivia vaatteita, kertoi Sari Sinjoi Jari Sinjoin nyökytellessä vieressä.
–Tämä on oikeasti tämän ajan henki, että ei osteta vaan uutta, vaan vanhalla on myös arvoa, Jari Sinjoi filosofoi.
Tositarkoituksella
Turkulainen, mutta mökkiauralainen, Martti Salonen oli lähtenyt kirppisralliin tositarkoituksella.
–Laitettiin mökille aurinkosähköpaketti ja tulin etsimään ihan oikeasti valoa elämään, sillä mökissä on vähän pimeitä kohtia, Salonen veisteli kädessään käytetty valaisin ja teltta.
–Lapsenlapsi on puhunut, että pitäisi päästä telttailemaan, niin senkin lupauksen pystyn nyt lunastamaan, Salonen totesi tyytyväisenä.
Milko Majaniemi oli tyytyväinen tavaran liikkumiseen ja lupasi, että lamppu on toimiva.
–Joskus jotain kyselläänkin. Keräilijät kiertävät täällä kyselemässä lasitavaraa ja astioita. Lastenvaatteita kysellään aika hyvin ja ne onkin kyllä tosi hyvin kiertävää tavaraa. Niissä on niin pieni käyttöaika kuitenkin, kun lapset kasvavat nopeasti, Majaniemi pohti.
Majaniemi esitteli Jari Sinjoille vanhoja uistimiaan ja joka uistimen takaa tuntui löytyvän joku tarina. Tarinan kanssa myyty tavara siirtää uudelle omistajalleen myös tavaran historiaa. Tällä kertaa tarinassa ei kerrottu juuri tällä uistimella saadusta hurjasta hauesta, vaan värityksestä ja keräilyerikoisuuksista.
–Onhan se hauskaa, että tavaralla on tarina taustalla ja joskus jopa merkityksellistä. Tietenkin riippuu tavarasta, että eipä sitä vanhojen kesärenkaiden tarina ole niin kiinnostava. Näillä on ajettu kerran ihan Näätämölle saakka, Sinjoi hassutteli.
Veräjänkorven museon pihalla oli myynnissä kaikenlaista vanhaa. Ari Vilen ei ollut kuitenkaan pistänyt museon näyttelyä myyntiin, vaikka muuttikin museon vierestä hiljattain pois.
–Tuonne vinttiin on kertynyt kaikenlaista, niin sitä tässä lähinnä myyn. Kun olen sielultani vähän tällainen hamsteri, niin joistain tavaroista luopuminen on kyllä tosi vaikeatakin, mutta näistä kyllä luovun ihan hyvillä mielin, Vilen naurahti.