PÖYTYÄ/Yläne. Maallikko voisi äkkiseltään luulla, että kanojen hoitaminen on helppoa puuhastelua. Toki se sitä onkin, jos kanoja on vain muutama. Mutta jos munantuotannosta haluaa saada elantonsa, niitä on oltava paljon ja silloin se alkaakin käydä jo työstä.
–Kyllä siinä menee joka päivä kahdeksan tuntia kanoja hoitaessa, kertoo Yläneellä munatilaa miehensä Reijon kanssa pitävä Minna Oksanen.
Oksasten luomukanalassa vipeltää tavallisesti 12 000 kanaa, mutta tällä hetkellä siellä on vaihto menossa ja sen vuoksi niitä on puolet vähemmän.
Vuonna 1996 luomuun siirtynyt Oksasen tila on alun perin ollut viljatila. Vuonna 2003 tilalle otettiin kanoja, vaikka muitakin tuotantoeläimiä ensin pohdittiin. Myöhemmin tulivat vielä lampaat ja naudat, joista luovuttiin viime vuonna.
–Nyt ei ole enää kuin kanoja ja seitsemän ravihevosta, Minna Oksanen kertoo.
Tuottavuus on laskenut
Vuosien saatossa luomukananmunien tuottavuus on Oksasen mukaan laskenut ikävästi.
–Tällä hetkellä tämä ei ole kauhean kannattavaa, koska rehunkin hinta juuri nousi, mutta tuottajahinta taas ei, hän selittää.
Toisaalta kanojen näkökulmasta se ei ole lainkaan huono asia, sillä näin ne saavat pitää henkikultansa kauemmin. Nimittäin normaalikierron mukaan ne päätyisivät teuraaksi jo 77-viikkoisina, mutta kiristyneessä taloudellisessa tilanteessa ne saavat jatkaa munimistaan aina 88-viikkoisiksi.
Toisinaan kanalaumaa verottaa myös kettu repolainen, sillä niitä on ollut välillä ihan riesaksi asti.
–Kerran, kun mies tuli tallilta aamupalalle kotiin, kettu tuli häntä vastaan kana suussa, Oksanen kertoo ikävästä yllätyksestä ja antaa vielä toisenkin lohduttoman esimerkin.
–Viime vuonna, kun olimme päivän Okrassa, kettu oli tappanut 40 kanaa.
Virikkeitä keinusta palloon
Oksasten kanojen aamu alkaa aina hoitajien hyvän huomenen -toivotuksilla. Päivän aikana ne kuulevat myös tilan kuulumisia ja illalla niille toivotetaan viimeiseksi vielä hyvä yöt.
–Luulen, että ne tunnistavat eri hoitajat, sillä jokaisella on omanlaisensa tapa jutella niille, Oksanen toteaa ja kertoo, että kanoja hoitaa hänen apunaan heidän nuorin tyttärensä Tiia.
Kesäisin luomukanat ulkoilevat säiden niin salliessa kesäkuun alusta aina lokakuun loppuun. Ulkoilu on niille mieleistä puuhaa lähes säällä kuin säällä, mutta erityisesti sateella ne ryntäävät ulos ihmettelemään.
–Ehkä ne löytävät silloin jotain erilaista tuolta maasta.
Vaikka Oksasten tilalla kanoilla onkin ruhtinaalliset laidunmaat, päättävät ne siitä huolimatta aina silloin tällöin karata naapurin puolelle.
–Sitten ne haluavat kuitenkin kiireesti takaisin, Oksanen nauraa.
Talvisin kanat pysyttelevät sisätiloissa. Luomukanalassa on kuitenkin oltava ikkunoita, ja myös muita virikkeitä tarjotaan.
–Niillä on esimerkiksi keinuja, joissa ne tykkäävät keinua. Palloja löytyy myös paljon ja sitten niillä on heinäverkkoja, joista ne voivat nokkia heinää, Oksanen luettelee eri viihdykkeitä.
Jouluksi kanat saavat oman kuusensa, josta neulaset häviävät pikaisesti parempiin suihin.
Ja on Oksasten kanoilla myös sellaista, jota ei joka kanalasta löydy. Nimittäin kukkoja.
–Kukkojen pitäminen ei ole pakollista, mutta me olemme halunneet pitää niitä, koska ne mielestäni jotenkin kuuluvat tähän, Minna-emäntä naurahtaa ja sanoo niitä olevan kuitenkin sen verran vähän, ettei tappeluita pääse syntymään.