Aurinko oli juuri laskemassa ja taivas oli iltaruskon punaiseksi värjäämä. Oli kesäkuun ensimmäisiä päiviä. Tähtitieteen harrastaja Matti Helin löysi sopivan paikan kotikulmiltaan Liedossa ja asettui kameran kanssa niin, että kirkas Aurinko jäi ison rakennuksen taakse.
Tuuli oli heittänyt alkukesän siitepölymassat taivaalle, ja ne näkyivät rakennuksen eli todellisuudessa Auringon ympärillä kauniina kehinä. Rakennuksen katosta tuli tumma, kirkkomainen laatikko asetelman keskelle.
Siitepölystä ei ollut tällä kertaa harmia, vaan se oli iltamaiseman tärkein elementti.
– Männyn siitepöly oli punertavina kehinä Auringon ympärillä. Lentoon noussut sorsaparvi kruunasi tilanteen, kuvailee Matti Helin vuoden 2017 tunnelmaa.
Asetelmasta syntyi komea kuva, jossa siitepölykehät kaareutuvat punaisen eri sävyin laskevan Auringon ympärillä.
PARAS AIKA siitepölykehien havaitsemiseen alkaa olla käsillä. Kun koivujen valtavat siitepölymassat pöllähtävät taivaalle, matalalla paistava Aurinko heijastuu siitepölyhiukkasista ja muodostaa kehän valon ympärille.
Parhaimmillaan siitepölykehät hehkuvat taivaalla kuin sateenkaaren väreissä. Soikeat kehät muistuttavat usein pystyellipsejä.
Koivun siitepölyaika on toukokuussa. Seuraavaksi kesäkuun vaihteessa kukkii mänty.
Myös kuusesta ja aikaisin keväällä kukkivasta lepästä saattaa sopivissa olosuhteissa muodostua kehiä Auringon ja Kuun ympärille.
– Matalalla paistava Aurinko, paksu kerros pölyä, takana pitkä kuiva jakso ja tuulinen päivä, joka heittää pölyt taivaalle, tiivistää Helin lähtökohdat siitepölykehien synnylle.
”Männyn siitepölykehä on selvärajaisin, kirkkain ja silmiin pistävin. Koivu tulee hyvänä kakkosena näyttävyydessä.”
Matti Helin
SE, MILTÄ siitepölykehä näyttää, riippuu pölyn lähteestä.
– Männyn siitepölykehä on selvärajaisin, kirkkain ja silmiin pistävin. Koivu tulee hyvänä kakkosena näyttävyydessä, kuvailee Matti Helin.
Männyn siitepölyn hiukkanen on hiukan kulmikas ja näyttää vähän Mikki Hiiren pään malliselta. Männyn aiheuttamassa siitepölykehässä on selvät kirkastumat ylhäällä, alhaalla ja sivulaidoilla.
Koivun pallomainen hiukkanen tuottaa tasaisen, hiukan soikean kehän. Koivun kehä on esimerkiksi kuusen tuottamaa kehää suurempi.
– Mitä pienempi hiukkanen, sitä laajempi kehä syntyy.
MITEN ALOITTELEVA taivaan tähystäjä sitten voi olla varma, että heijastusilmiössä on kyse juuri siitepölykehästä? Matti Helinin mukaan kehää ei voi sekoittaa esimerkiksi haloilmiöön.
– Halon läpimitta voi olla kymmeniä asteita, kun siitepölykehässä puhutaan vain muutamista asteista.
– Siitepölykehät näkyvät kun sää on selkeä ja taivas kirkas. Halot vaativat jotain harsoa Auringon eteen.
Myös siitepölytiedotteita kannattaa seurata. Kun koivun siitepölyä on ilmassa kohtalaisesti tai runsaasti, kehiä syntyy melko varmasti.
Männyn keltaiset siitepölymassat näkyvät helposti tasaisilla pinnoilla, kun kausi on parhaimmillaan. Silloin katse kannattaa suunnata myös taivaalle.
– Lisäksi heinä synnyttää jonkinlaisen siitepölykehän. Eksoottisempi kehä taas muodostuu kuusensuopursuruosteesta. Se on sienitauti, jonka itiöt voivat lentää taivaalle loppukesällä.
KEHÄN KUVAAJAN kannattaa olla varovainen Auringon kanssa. Helin kehottaa aina laittamaan jotain Auringon ja silmän väliin.
– Savupiiput, liikennemerkit, katot helpottavat kummasti näkemistä, kun Auringon saa niiden taakse piiloon. Myös aurinkolasit ovat hyvä lisävaruste kuvaajalle. Varovainen pitää olla, kun kyse on Auringosta. Se ei saa paistaa suoraan silmään, muistuttaa Helin.
Siitepölykehän kuvaaja onnistuu järjestelmäkameralla, kun laitteeseen asettaa suhteellisen pitkän polttovälin ja alivalottaa kuvaa hieman. Jalustaakaan ei tarvita.
– Ilmiö kannattaa korostaa suuren näköiseksi, eli laajakuvaa ei tässä kannata hakea. Polarisaatiosuotimesta on joskus apua.
Siitepölystä syntyvät kehät voivat olla niin selviä, että kuva onnistuu kännykkäkamerallakin.
SIITEPÖLYKEHÄN voi nähdä myös Kuun ympärillä. Erityisesti toukokuun lopussa kukkivan männyn runsas siitepöly voi heijastua täysikuun ympärille.
– Toukokuun lopulla yöt ovat etelässä vielä riittävän pimeitä, että kehän voi nähdä. Touko-kesäkuun vaihteessa tähän on meillä jonkinlaiset mahdollisuudet, arvioi Helin.
Ilmiö on kuitenkin harvinaisempi, eikä sen näkeminen onnistu joka vuosi.
Siitepölykehissä on kyse lehti- ja havupuuvyöhykkeiden ilmiöstä. Siitepölykehiä on kuvattu Pohjoismaiden lisäksi myös esimerkiksi Kanadassa ja Pohjois-Amerikassa. Englanniksi ilmiö on nimeltään Pollen Corona.
Vinkit toukokuulle
Iltataivaalla loistaa Venus ja aamulla näkyy Jupiter
- Venuksen näkee kirkkaana iltataivaalla noin tunti auringonlaskun jälkeen.
- Venus löytyy länsi- tai luoteistaivaalta.
- Planeetta on auringonkajon yläpuolella.
- Jos planeettaa katsoo kaukoputkella tai kiikareilla, näkee, että se on nyt sirppimäinen.
- Aurinkoa kiertävän Venuksen vaiheen näkee helpoiten nyt kun se lähinnä Maata ja läpimitaltaan isoimmillaan.
- Toukokuun aikana Venus lähestyy Aurinkoa ja häviää vähitellen sen loisteeseen.
- Jupiterin näkee aamuisin kaakkoistaivaalla.
- Paras hetki nähdä planeetta on aamulla kello 4 ja 5 välillä.
- Jupiter on aamutaivaan kirkas tähti.
- Kuu on lähellä Jupiteria ja Saturnusta 12.5. ja 13.5.
- Venuksen lähelle Kuu saapuu 24.5.
Valoisat kesäyöt alkavat - Kuu on vaaleina kevätöinä mielenkiintoinen havaintokohde.
- Paljaalla silmälläkin voi erottaa sen pinnalta yksityiskohtia.
- Etelärannikolla viimeinen pimeä yö on maanantaina 11.5.
- Seuraava pimeä yö on vasta 1.8.
- Valoisa kesäyö tarkoittaa, että Aurinko ei laske yli 12 astetta horisontin alapuolelle, joten yöt ovat ainoastaan hämäriä.
- 16.5. jälkeen Aurinko ei laske Utsjoella horisontin alapuolelle yli kahteen kuukauteen.
- Seuraavan kerran Aurinko laskee Utsjoella 27.7.
- Lähde: Matti Helin ja Ursa
Tähtitieteen harrasta Matti Helin toimii asiantuntijana ja kuvaajana Auranmaan Viikkolehden juttusarjassa ajankohtaisista taivaan ilmiöistä.