PÖYTYÄ/Yläne. Viirupöllön pesää ei kannata kenen tahansa Matti Meikäläisen lähestyä, sillä sieltä saattaa saada kiukkuisen linnun vastaansa. Petolintuja rengastava, yläneläinen Sami Lyytinen varoittaakin viirupöllön saattavan tehdä pahaa jälkeä, jos sen pesintäpuuhia häiritään.
– Viirupöllö osaa olla todella äkäinen, vaikka emo kyllä varoittaa ennen hyökkäystään. Eikä haudontavaiheessa ole vaaraa, Lyytinen toteaa kiivetessään puuhun tarkistamaan pesinnän onnistumista.
Pesässä kyyhöttää miehen vanha tuttu, joka on majaillut samassa pöntössä seitsemänä vuotena. Emon seurassa on nyrkin kokoinen, untuvainen poikanen sekä kolme munaa. Huonon myyrävuoden vuoksi Lyytinen epäilee, etteivät kaikki munat välttämättä edes kuoriudu.
– Koska myyriä on vähemmän, haudonta ei välttämättä ole ollut täydellistä. Toinen vaihtoehto on, ettei munasolujen hedelmöittyminen ole onnistunut, Lyytinen puntaroi syitä kuoriutumattomille munille.
Mihin katosivat helmipöllöt?
Vielä 15 vuotta sitten, kun Sami Lyytinen muutti vaimonsa Katin kanssa Yläneelle, helmipöllöjen puputus oli kova.
– Silloin oli aivan mieletön pöllökevät. Niitä pulputti metsäalueella joka paikassa, hän muistelee ja sanoo, ettei sellaista ole sen jälkeen kuultu.
Etelä-Suomessa harvinaisia lapinpöllöjäkin oli tuolloin useampia.
Lyytinen toteaakin helmipöllökannan pienentyneen Etelä-Suomessa. Tänä vuonna pöllöjä tuntuu olevan muutenkin erityisen vähän. Pöllöjen määrään vaikuttaa eritoten myyräkannat, sillä myyrät ovat lähes kaikkien pöllöjen pääasiallista ravintoa.
– Pidemmällä aikavälillä pöllöjen määrään on vaikuttanut esimerkiksi metsärakenteen ja ilmaston muuttuminen, mutta vuotuisessa pesimätilanteessa ratkaiseva tekijä on kuitenkin myyrien määrä, Lyytinen tietää.
Aiemmin myyräsykli oli säännöllinen saavuttaen huippunsa kolmen neljän vuoden välein, mutta nykyään sellainen tuntuu etelässä kadonneen.
– Ainakaan Lounais-Suomessa syklisyydet eivät näy enää selkeästi, eikä selviä huippuvuosia ole enää ollut, Lyytinen selittää ja sanoo tällaisen vaikuttavan myyriä syövien petolintujen esiintymiseen merkittävästi.
Erityisen huonot oltavat myyrillä oli viime talvena, kun lunta ei tullut lainkaan.
– Viime syksy enteili, että tulossa on hyvä myyrä- ja pöllökevät, mutta talveton talvi päätti toisin. Myyrillä oli varmaan aika ikävät oltavat, kun kaikki oli veden peitossa. Lumi on hyvä suoja niille, ja nyt sitä ei ollut.
Rengastuksella kerätään tietoa
Pöllöjen tai muiden petolintujen pesillä ei käydä aivan huvin vuoksi, vaan tarkoituksena on kerätä seurantatietoa, miten kullakin lintulajilla menee.
– Siinä katsotaan esimerkiksi, miten pesintä on onnistunut ja lintukanta kehittynyt, Lyytinen sanoo ja kertoo aineiston menevän Luonnontieteellisen keskusmuseoon Luomukseen.
Sama taho myös valvoo rengastuslupia, mutta niiden myöntäminen kuuluu Ely-keskukselle. Luvan saadakseen rengastamista harjoitellaan ensin kokeneemman kanssa.
– Sen lisäksi suoritetaan melko vaativa tentti, jossa täytyy osoittaa erinomainen lajintuntemus, Lyytinen selvittää käytäntöä.
Älä koske pöllönpoikaan
Jos ei ole asiaa viirupöllön pesälle, sitä ei ole myöskään maassa kyyhöttävän poikasen luokse. Sami Lyytinen nimittäin tähdentää, ettei pieni ja untuvainen pallero ole suinkaan eksynyt tai pudonnut pesästä, vaan ihan vapaaehtoisesti heittäytynyt jalkamieheksi.
– Viirupöllön, kuten monen muunkin ison pöllölajin poikaset lähtevät pesästä kolmen neljän viikon ikäisinä ennen kuin ne oppivat lentämään, hän kertoo ja sanoo emon kuitenkin lymyilevän jossain lähistöllä valmiina puolustamaan jälkikasvuaan.
– Se ei siis ole emonsa hylkäämä, vaikka siltä saattaa näyttääkin. Poikaset oleilevat maassa, kiipeilevät puiden oksilla ja rupeavat sitten vähitellen tekemään lyhyitä harjoituslentoja, Lyytinen selittää.
Jos siis tällaiseen ilmestykseen sattuu metsässä törmäämään, kannattaa kääntyä pois, jollei halua saada äitipöllöä takaraivoonsa.