MARTTILA. Nallelan perheen kelpaa asustella somassa tunturimökissään. Hirsiseinäisen mökin kauniissa sisustuksessa ja käsintehdyissä kalusteissa lepää myös katsojan silmä. Tätä kokonaisuutta voisi jäädä ihastelemaan tuntikausiksi. Mutta on Nallelaan työtuntejakin uponnut.
–Työtunteja on ihan mahdoton arvioida, varmasti yhteensä kymmeniä. Tämä oli niin mahtava projekti, että siinä kyllä ajantaju katosi, Nallelan rakennusarkkitehti ja sisustussuunnittelija Virpi Koskinen sanoo.
Remonttikohde tuli Koskisen haltuun hänen äitinsä ehdotuksesta. 30 vuotta vanha nukkekoti on alunperin kuulunut Koskisen veljen tyttärelle ja hänen lapsilleen.
–Kun he kasvoivat niistä leikeistä yli, nukkekoti jäi tyhjilleen mummolaan äitini ja isäni luo. Äiti ehdotti, että kunnostaisin nukkekodin lapsenlapselleni Tinjalle. Innostuin heti, ja sanoin, että siitä tulee tunturimökki hirsiseinillä, Koskinen kertoo.
–Olen Lapista kotoisin, ehkä ajatus tunturimökistä tuli siitä. Lasketteluharrastus kuului tiiviisti pohjoisen talviin, hän jatkaa.
Sorminäppäryyttä ja mielikuvitusta
Nukkekoti oli tarkoitus noutaa mummolasta seuraavalla kerralla pohjoisessa käydessä, mutta työhön Koskinen ryhtyi heti.
–Tein muun muassa leivonnaisia, blenderin ja vessapaperitelineen. Lähetin niistä äidille kuvia.
Sitten äiti täysin yllättäen kuoli marraskuussa.
–Toimme nukkekodin hautajaisten jälkeen kotiin mutta mietin, mistä saan suuren surun keskellä voimia remonttiin. Taisi olla tammikuu, kun kävimme ostamassa pyöröpalikkaa seiniin. Siitä se pikkuhiljaa lähti, ja touhu vei täysin mennessään.
Koskinen valjasti miehensä Reijon remontin rakennusmestariksi ja puusepäksi.
–Reijo teki mökin seinät. Mittasi, hyppäsi pyörän selkään ja meni verstaalle sahaamaan. Ja taas sama homma alusta.
Yhteinen askarteleminen ja käsitöiden tekeminen oli pariskunnalle jo entuudestaan tuttua.
–Luovuus värittää lähes jokaista päivääni. Virkkaan, neulon, ompelen, askartelen tai sisustan, aina on joku pikkuprojekti meneillään.
–Reijo on aina kannustanut minua harrastuksissani. Kun aikaisemmin nikkaroin verstaalla, sain häneltä rutkasti apua ja vinkkejä esimerkiksi koneiden käytössä. Kun sisustin Nallelaa, hän hämmästeli joka kerta, kun ideoin ja sain jonkin tavaran valmiiksi, Koskinen kertoo.
Hämmästeltävää Nallelassa riittääkin. Sorminäppäryyden lisäksi nukkekodin sisustaminen ja kalustaminen on vaatinut rutkasti mielikuvitusta sekä leikkimielisyyttä. Jäätelöäkin on saanut syödä paljon, sillä jäätelötikut ovat nukkekodissa oivaa rakennusmateriaalia.
–Kun tein kahvikupit, minulla ei ollut mitään tietoa, mistä ne teen. Aloin vaan penkoa laatikoita ja työkalupakkia, ja sieltä löytyi abikoliittimiä. Huomasin, että sehän on täydellinen kahvimukiin. Samoin kun sattumalta löysin irronneen vetoketjun vetimen, niin sehän oli ilmiselvä nokia 6021.
Sohva ja sängyt syntyivät hankaussienistä, niihin ohje löytyi netistä. Miniatyyreista lumoutunut Koskinen vinkkaakin netistä löytyvän kaikenlaisia miniatyyri-ideoita sekä tarvikkeita.
–Myös blenderin teko-ohjeen näin netissä, ja sitten vaan etsimään siihen sopivia pieniä osia. Mutta myönnettävä on, että olen aika huono seuraamaan teko-ohjeita, on paljon mukavampaa antaa mielikuvituksen lentää.
Mittasuhteista tuli Koskisen mukaan omat haasteensa hommaan.
–Kun huomasin, että tila alkaa loppua, esimerkiksi tiskiallas oli tehtävä itse, sillä valmiit olivat liian isoja. Hella, jääkaappi, takka ja tuolit ostettiin, ja jotakin pientä tavaraa myös, esimerkiksi lehdet, aamiaistarjotin, patongit, lätyt ja hillopurkki.
Näitä Koskinen löysi muun muassa nukkekotimessuilta.
Soma sisustuselementti
Nukkekodin remontissa uusittiin paitsi kaikki pinnat ja kalusteet myös sähköt.
–Vanhoissa pistorasioissa oli melkoista säätämistä, mutta lopputulos on kyllä tunnelmallinen. Mökki on soma valopilkku ja myös hauska sisustuselementti olkkarissa, ja sitä kyllä jaksaa katsella. Illan pimetessä mökin tunnelma vaan paranee, Koskinen tunnelmoi ja kertoo, että Nallela pysyy mummolan aarteena, joka aina odottaa pientä leikkijää.
Kesällä kaksi vuotta täyttävä Tinja-tyttönen on vielä liian pieni Nallelalla leikkimään, mutta nimet hän on saanut keksiä tunturimökin asukkaille. Virpi-mummi myös videoi Tinjalle tarinatuokioita Nallelan arjesta.
–Luulen, että sisustus on tältä erää valmis, mutta yhtäkkiähän voi putkahtaa ajatus vaikkapa kukkakuvioisesta sohvasta, uudesta päiväpeitosta tai riemunkirjavasta räsymatosta, Koskinen miettii.
–On niin surullista, ettei äiti nähnyt millainen Tinjan tunturimökistä tuli. Mutta uskon, että äiti tuolta jostakin Nallelaa hymyillen katselee.