LIETO/Yliskulma. Raininkojen perhekuntaa voisi kutsua maatalouden Pelle Pelottomiksi. Veljekset Kari ja Juha Raininko ryhtyivät viljelemään kotitilan maita vuonna 1987. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin veljekset siirtyivät luomuviljelyyn.
–Silloin kun EU:hun liityttiin, katsoimme, ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa, sillä tavanomaisessa tuotannossa emme voisi kilpailla, Juha Raininko sanoo.
Pian oli edessä toinen muutos, kun Rainingot luopuivat turveurakoinnista. Nykytietämyksellä voisi todeta Raininkojen olleen kaukaa viisaita. Luopumisen taustalla ei kuitenkaan ollut tieto tulevasta ilmastonmuutoskeskustelusta, vaan halu tehdä elämässä jotain muutakin. Juhan vaimo Terhi Auvainen kertoo perheen luulleen, että turpeen tuotannosta luopuminen toisi joutoaikaa. Toisin kuitenkin kävi.
Rainingot tutustuivat vuonna 2007 hiukan sattumalta kvinoaan, ja innostuivat kokeilemaan tämän Etelä-Amerikasta lähtöisin olevan erikoiskasvin kasvatusta Suomen oloissa. Alunperin kvinoan piti olla pieni lisähomma, mutta pian sen ympärille alkoi kehkeytyä omaa jalostustoimintaa, tilapuoti sekä verkkokauppa.
–Tähän kaikki joutoaika on mennyt, Terhi naurahtaa.
–Kaikki tuotteet olemme itse kehittäneet eikä valmista sapluunaa ole ollut, Juha toteaa ja kertoo jalostukseen sisältyvän monia vaiheita gluteenittomuuden, hiivojen ja homeiden seurannasta aistinvaraiseen tutkimukseen.
Kaikille ja kaikkeen sopivaa
Rainingot jalostavat kvinoasta suurimoita ynnä muuta. Piakkoin tuotevalikoima kasvaa lisukkeella. Valikoimiin kuuluu myös oman tilan ulkopuolella valmistettava muroja vastaava naposteltava Raksui.
Raininkojen koekeittiössä on testailtu monia eri reseptejä ja opittu kvinoan ominaisuuksista.
–Puurot, vispipuuro, sosekeitot, kasvispihvit, pyörykät, laatikkoruuat, smoothiet, salaatit, keksit, leivonnaiset, he listaavat ruokia, joiden valmistukseen kvinoa sopii.
Leivonnassa kannattaa Terhin mukaan huomioida kvinoan rasvaisuus. Kasvissa on myös sidosaineita, jotka kannattaa huomioida vaikkapa pyöryköitä tehdessä.
–Kvinoalla on oma makumaailmansa, mutta mausteilla sen pystyy saamaan muuksi.
Gluteenittomana ja allergisoimattomana valeviljana kvinoa sopii kaikille.
–Kvinoan aminohappokoostumus on kasvikunnan parhaimmistoa ja lisäksi se on hidas hiilihydraatti. Sillä on myös rauhoittava vaikutus vatsaan ja suolistoon.
Maisemakasvi
Rainingoilla kvinoaa on pöydässä päivittäin. Perheelle ruokavalintoja tehdessä tärkeitä asioita on kotimaisuus. Luomutuottajina he myös valitsevat mieluiten luomutuotteita.
Rainingot ovat olleet tyytyväisiä siihen, että valitsivat luomutuotannon. Samoin kvinoa on ollut heille hyvä ”sivutuote”. Kvinoan osuus koko tuotannosta on noin viidennes. Sen viljely luonnistuu samoilla välineillä kuin tilan muiden viljakasvien, kuten kauran.
–Sateiset vuodet ovat kvinoalle haasteellisia ja keväällä alkuun lähdössä voi olla ongelmia, Juha kertoo.
Sadonkorjuu ajoittuu myöhään syksyyn lokakuulle. Jos syksy on kaunis ja kuiva, kvinoapellot hehkuvat kauniina ruskan eri väreissä. Esimerkiksi edellissyksynä Tarvasjoella Alikulmalla saatiin ihailla Raininkojen viljelyksiä.
–Puutarhaan kvinoaa ei kannata laittaa. Se risteytyy helposti jauhosavikan kanssa, Terhi vinkkaa ruskaväreihin tykästyneille kotipuutarhureille.
Suurelle osalle suomalaisista kvinoa on ollut vieras kasvi, mutta Rainingot ovat tuoneet sitä aktiivisesti esiin esimerkiksi messuilla. He ovat saaneet jalostamiaan tuotteita mukavasti myytyä kauppoihin ja ravintoloihin ympäri Suomen. Tuotteiden markkinoinnin he ovat hoitaneet itse etikettejä myöten. Esimerkiksi suurimopussissa komeilee perheen tyttären Sofia Rainingon taiteilema kvinoanvarsi.
–Tulevaisuus näyttää, onko kvinoan tuotannon kasvuun Suomessa mahdollisuuksia, Juha sanoo.