Nimi, ikä, kotipaikka, ammatti/työ
–Jari Helmisaari, 69, Yläne, rakennusinsinööri (Ylempi AMK), opettaja/rakennus- ja rakennesuunnittelija, laulan ja kirjoitan tunteistani ihmisille.
Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
–Ihmisten välinen pyyteetön ystävyys, rakkaus ja luottamus ihmisten kesken.
Mikä ottaa pattiin?
–Asiat eivät yleensä ota minua pattiin, mutta en hyväksy kasvavaa käytäntöä, että ihmisarvo ehdollistetaan parempiosaisten oikeudeksi tasa-arvon kustannuksella. Ystävääni emeritus arkkipiispa John Vikströmiä lainatakseni: ”Tällöin on kaikkien niiden ihmisarvo tullut uhanalaiseksi, jotka eivät näytä olevan yhtä hyödyllisiä ja tärkeitä yhteiskunnalle kuin muut: Vanhukset, sairaat, vajaakuntoiset, työttömät jne. Tässä on kyse kulttuurimme ja yhteiskuntamme eräästä viimeaikaisesta vakavasti otettavasta pohjavirrasta, jota emme ole aina riittävästi tiedostaneet.”
Minkä taidon haluaisit oppia?
–Suuri haaveeni on aina ollut oppia tekemään rakennukseen perinteinen rivipeltikatto kaikkine hienoine jalkakouruineen, syöksytorvet suppiloineen, läpiviennit, harjat, taitteet, jiirit yms. Tiedän, että se on haaveeni. Tuon sen esille siksi, että haluaisin, että nuoret rakentajat tarttuisivat tähän ajatukseeni ja toteuttaisivat sen. Muutoinkin kaikki rakentamisessa tarvittava vaativa käsityö jättää tekijästään kädenjäljen pitkälle tulevaisuuteen.
Ketä tai mitä haluaisit kiittää tai kehua?
–Haluan kiittää ja antaa tunnustusta Suomen nuorille. Olen kuunnellut heidän ajatuksiaan ja tullut siihen käsitykseen, että he ymmärtävät parhaiten maailman ilmastomurroksen ja siihen tarvittavat ratkaisut ehdoitta ja toiminnan aika on nyt.
Minkä asian eteen olisit valmis tekemään talkootyötä?
–Olen tehnyt aina talkootyötä ja haluan tehdä edelleen niiden ihmisten tueksi, joita maailma ei kohtele oikeudenmukaisesti.
Minkä paikan esittelisit kotikunnastasi vieraille?
–Pöytyällä on paljon hienoja nähtävyyksiä. Minun valintaperusteeni paikan suhteen ovat: paikan historia, joka on vaikuttanut ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskunnan kehittymiseen parempaan suuntaan, opiskelun sekä yhteistyön ja talkootyön voimaan, valtakunnallisesti merkittävä sekä toimii tänäkin päivänä ihmisten henkisen hyvinvoinnin keskuksena. Paikka on Yläneen työväentalo.
Kenestä tai mistä aiheesta haluaisit lukea lehtijutun?
–Vehasen Juhanista ja hänen autokorjaamostaan. Autoni ei jättänyt minua kertaakaan maantielle, kun työskentelin kaukana Vienan Karjalan Kalevalassa erittäin huonojen teiden takana. Kilometrejä tuli vuosittain noin 80 000 ja paras vuosi oli 120 000 kilometriä.
Edellinen viikon henkilö halusi kysyä sinulta: onko suomalaisilta mennyt kyky ymmärtää toisiaan tänä lakkoilun ja mielensä pahoittamisen aikana?
–Ei suomalaisilla yleensä, mutta kylläkin jollakin äänekkäällä ryhmällä, joka jostain syytä saa asiansa kuuluviin? He, joita minä pidän suomalaisina, omaavat laajan, auttavan ja ymmärtävän sydämen. Me suomalaiset olemme yksi maailman onnellisimmista kansoista. Se on hyvä muistaa aina, erityisesti näin joulun alla.
Mitä kysyisit seuraavalta viikon henkilöltä?
–Joulu lähestyy: annammeko toisen ihokkaamme sille, joka sitä meitä enemmän tarvitsee. Olen siihen valmis. Saat valita myös minun kohteeni, jolle minä sen annan.