Tyrskyjen läpi ylioppilaaksi

Suomen kristillisen yhteiskoulun uusi ylioppilas Jake Perho tunnustaa, ettei ole kovin ahkera opiskelija. Hän on ennemminkin selviytyjä.

Peruskoulun jälkeen Perho lykkäsi lukion aloittamista parilla vuodella ja lähti isänsä ja neljän sisaruksensa kanssa purjehtimaan Karibialle. Kaksi vuotta kestäneellä matkalla perhe kohtasi odottamattomia vastoinkäymisiä. Ensin matka seisahtui kuukausiksi, kun veneeseen tuli vikoja. Eräänä yönä perhe heräsi puukolla aseistautuneiden rosvojen vierailuun. Jännittävä oli myös paluumatka Atlantin yli takaisin Suomeen. Maata ei näkynyt kuuteen viikkoon ja aallot nousivat välillä korkeiksi. Kaikesta selvittiin.

­ – Kaikkien kokemusten myötä luottoni yläkertaan kasvoi. Opin arvostamaan turvallista kotimaata, perhesuhteet lujittuivat, ja kasvoin hengellisesti, Perho summaa matkan antia.

Karibian-purjehduksen jälkeen nuorukaisen oli vaikeaa päästä lukio-opinnoissa muiden tahtiin, sillä matematiikka ja ruotsi olivat alkeita myöden kadonneet kahden vuoden aikana päästä. Onneksi koulun opettajat ottivat Perhon kuin lapsekseen ja auttoivat tämän kursseista läpi ja valkolakkiin kiinni.

Maailmaa nähneelle Perholle Piikkiön Toivonlinnassa sijaitsevan yhteiskoulun asuntola on yläkoulusta lähtien ollut kaikkein pysyvin koti. Perhon äiti kuoli tämän ollessa viidennellä luokalla, minkä jälkeen vanhemmat sisarukset muuttivat kotoa omilleen. Isä vaihtoi kotia usein, eivätkä tämän uudet asunnot tuntuneet samanlaisilta kodeilta kuin Toivonlinna. Asuntolan väestä muodostui ympärille perheenomainen yhteisö, ja koulun ilmapiirissä pahimmatkin kovikset muuttuivat kohteliaiksi ja kilteiksi.

Valmistumisesta huolimatta Perhon ei tarvitse jättää rakasta kotiaan taakseen, vaan hän jää entiseen opinahjoonsa suorittamaan siviilipalvelusta. Sen jälkeen 21-vuotias Perho suunnittelee hakevansa palomieheksi.

­ – En halua työssäni vain istua, ja palomiehenä on mahdollisuus auttaa ihmisiä. Työssä on pieni kuoleman riski, mutta uskovaisena minun ei tarvitse pelätä.

Teksti: Kaisu Hautamäki, Kaarina-Lehti.

Harmonikan soittaja haluaa insinööriksi

Harmonikan soittajana valtakunnallista mainetta kerännyt Eemeli Morander on kevään tuore ylioppilas Someron lukiosta.
Morander osallistui viime syksynä haitarinsoiton MM-kisoihin, mutta ei suunnittele musiikista itselleen ammattia.
– Suuntaan tekniselle alalle, kone- ja rakennustekniikka kiinnostaa. Olen hakenut esimerkiksi teknilliseen korkeakouluun Tampereelle ja Lappeenrantaan, lisäksi olen hakenut lukemaan matematiikkaa.
Alan kannalta tärkeät ylioppilastutkintokokeet sujuivat Moranderilta hyvin. Matematiikasta ja fysiikasta tuloksena olivat eximiat.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelu on jatkunut tiiviisti, sillä Moranderilla ovat edessä useat pääsykokeet. Ensimmäiset Hämeen ammattikorkeakouluun ovat torstaina, seuraavat pääsykokeet ovat ensi viikolla.
Eemeli Morander keikkailee ahkerasti kahden veljensä kanssa. Musiikki on hänestä hyvää vastapainoa opiskelulle, mutta suurin palo nuorella miehellä on tekniselle alalle.
– Aion jatkaa keikkailua veljien kanssa myös jatkossa. Valintani on ollut selvä jo suhteellisen kauan.
Moranderin harmonikkaura huipentui viime syksynä soittopelin MM-kisoihin Turussa, kansainväliseen Coupe Mondiale -harmonikkakilpailuun. Tuloksena oli 14. sija. Enää hän ei aio musiikin saralla kilpailla.

Teksti: Johanna Käkönen

”Hyvä ja helpottunut olo”

Pakkahuoneen rannassa seisoo maanantaina aamupäivällä kaksi säteilevää nuorta. Juulia Rannus ja Iiro Kivistö ovat juuri saaneet kevään ylioppilaskirjoitusten lopulliset, ylioppilastutkintolautakunnan tarkastamat tulokset. Molemmat pääsevät juhlimaan valkolakkiaan suunnitellusti parin viikon kuluttua.

– Fiilis on juuri nyt aika helpottunut. Varsinaisesti kokeen läpimenoa en jännittänyt, mutta arvosanoja hermoilin kuitenkin hieman, Rannus kertoo tunnelmistaan tuoreeltaan.

– Tosi hyvä olo, jatkaa Kivistö.

Lopullisia tuloksia saatiin tänä vuonna odottaa useampi päivä viime vuotta pidempään, ja monissa perheissä juhlien valmistelut uskallettiin aloittaa kunnolla vasta virallisten tulosten varmistuttua. Rannuksen ja Kivistön perheissä juhlahumuun on valmistauduttu jo hyvissä ajoin.

– Meillä suurin osa suvusta asuu Helsingin suunnalla, joten lakituspäivänä juhlitaan vain pienen porukan kesken ja isommat juhlat pidetään sitten myöhemmin, Juulia Rannus kertoo.

Iiro Kivistö muistelee kirjoittaneensa aika monta kutsukorttia, mutta tarkkaa vierasmäärää hän ei osaa sanoa.
– Juhlat pidetään perinteisesti kotona ja puku on jo valmiina. Lakki pitäisi vielä hommata, olin vähän unohtanut koko jutun, hän naurahtaa.

– Minun mekkoni on tilattuna, mutta ei ole vielä tullut. Nyt alkaa jo mietityttää, ehtiikö se ajoissa perille, Rannus jännittää.

Molemmille on kesäksi jo työpaikka tiedossa ja syksyksi jatko-opintoihin hakemukset vetämässä.
– Hain lukemaan liikunnanopettajaksi, fysioterapeutiksi ja toimintaterapeutiksi. Jos paikka ei heti aukea, hakeudun varmaan syksyllä sitten valmentaville kursseille, joista olisi apua ensi vuonna hakiessa, lukulomalla Turkuun muuttanut Juulia Rannus suunnittelee.

Iiro Kivistön paperit ovat vetämässä Lahden Muotoiluinstituuttiin, mutta suurempia paineita hän ei sisäänpääsystä ota.
– Haku tuli niin äkkiä tuossa kirjoitusten lomassa, ettei sitä hirveästi edes ehtinyt miettiä, mihin hakea. Ja armeija tähän tulee väliin joka tapauksessa, pääsin sisään tai en. Siellä on onneksi aikaa miettiä, mitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä.

Lakkiaisia vietetään lauantaina 4.6.

Teksti ja kuva: Päivi Sappinen, Uudenkaupungin Sanomat.

Tommi Katila haluaa kemianopettajaksi Loimaan lukioon

– Olen erittäin tyytyväinen, loimaalainen Tommi Katila kehaisee saatuaan ylioppilaskirjoitusten tulokset.
Ja mikäpä on hymyillessä kun taskussa on kolme eximiaa: pitkästä matematiikasta, kemiasta ja englannista. Fysiikastakin tuli magna.
Nuoren miehen sydäntä lähellä ovat luonnontieteet ja hän ihmettelee, minkä takia ala ei kovin monia houkuttele.
– Kemiaa lukemallahan ymmärtää, miten maailma ympärillämme toimii.
Älyllisen uteliaisuuden puutteesta se ei välttämättä ole kiinni, vaan etteivät ihmiset jaksa nähdä vaivaa asioiden selvittämiseen ja oivaltamiseen.

YKKÖSVAIHTOEHTONAAN Katila on hakenut opiskelemaan kemiaa Turun yliopistoon.
– Uskoisin, että olen jo siellä sisällä, sillä Turkuun haetaan suoraan lukiopapereilla.
Tulevaisuuden yhtenä toiveammattina siintää lukion kemianopettajan työt. Katila on valmis muuttamaan opiskeluidensa jälkeen takaisin Loimaalle, jos töitä löytyy.
– Loimaan lukio olisi ihannepaikka olla opena.

KUN PÄÄSYKOKEILLA ei ole tarvinnut stressata, Katila on ottanut löysin rantein ja harrastanut kavereiden kanssa, esimerkiksi päivittäin frisbeegolfia.
– Lisäksi olen alkanut taas lukea kirjoja, kun ne jäivät silloin ylioppilaskirjoitusten ajaksi, hän sanoo ja kaivaa repustaan fantasiakirjan, jota on palauttamassa kirjastoon.
Nuorukainen aloittaa kesätyöt Loimaan Prismassa heti valmistujaisten jälkeen. Töiden lomassa hän viettää aikaansa Yläneen Valasrannalla karavaanialueella yhdessä perheen ja ystävien kanssa.
– Kehumatta voin sanoa, että se on Suomen paras vaunuilualue.

Teksti ja kuva: Lari Kiviranta, Loimaan Lehti

Lukiovuodet elämän parasta aikaa

JOS lukiossa jokin yllätti, niin työmäärä.
– Välillä koeviikolla meinasi turhautua, kun oli niin kauheasti lukemista ja tekemistä. Mitään ylitsepääsemätöntä ei kuitenkaan ollut vaan sopivasti haastetta.
Loimaan lukiota Liukas kehuu kodikkaaksi ja sopivan kokoiseksi oppilaitokseksi, jonne kotoa Alastarolta on ollut helppo kulkea. Lukion laajan kielivalikoiman Liukas hyödynsi opiskelemalla ranskaa.
Kun Liukas aloitti lukiossa, hän tunsi vain neljä samalla yläasteella ollutta tyttöä. Opiskeluiden aikana kaveripiiri on laajentunut ja yhdessä on koettu niin wanhaintanssit, penkkarit kuin abiristeilykin. Lukiosta löytyi vuotta vanhempi poikaystäväkin.
– Olen kuullut monen sanoneen, että lukiovuodet ovat elämän parasta aikaa. Olen samaa mieltä, täällä on ollut tosi kivaa.

VALKOLAKIN saaminen merkitsee Liukkaalle uusia mahdollisuuksia. Sotilaslentäjän haaveammatista hän on luopunut, mutta armeija kiinnostaisi.
Kevään yhteishaussa Liukas haki luokanopettajaopintoihin Turkuun ja Tampereelle. Pääsykokeet tyssäsivät ensimmäiseen vaiheeseen, joten edessä on välivuosi.
– Tarkoitus on mennä töihin ja kerätä vähän rahaa, jottei tulevina opiskeluvuosina tarvitsisi elää pelkällä vedellä ja näkkileivällä.
Kesäksi Liukas on saanut töitä Kärkäisen puutarhalta ja Salesta. Vapaa-aikaa vauhdittaa ylioppilaslahja.
– Äiti ja isä ostivat minulle 11-vuotiaan puoliverisen Lutherin, jonka kanssa suoritin myös lukion liikuntadiplomin ratsastusnäytön.

Teksti ja kuva: Kiti Salonen, Loimaan Lehti.