Tuomas Kyrön vuonna 2010 julkaistu hirmu suosion saavuttanut Mielensäpahoittaja jaksaa vieläkin naurattaa. Kirjan päähenkilönä oleva 80-vuotias suomalaismies ajattelee asioista hyvin kapeakatseisesti, mutta omasta mielestään ainoalla oikealla tavalla.
Vahvat ja jäärät mielipiteet yhdistettynä hieman kireään ja juroon luonteeseen luovat kirjaan mahtavaa omintakeista huumoria, mutta mikäli itse asetut päähenkilön mielipiteiden taakse, voi nauraminen tuntua vaikealta. Uskon nimittäin, että monet pystyvät päähenkilön näkökantoihin samaistumaan.
Vaikka hyvää huumoria viljellään joka paikassa, lankeaa kirja pieneen kaavamaisuuteen ja tasapaksuiseen tarinaan eikä varsinaisia ”huippukohtia” juonesta löydy. Kyrö on kuitenkin luonut päähenkilölle persoonallisia lausahduksia, jotka toistuessaan onnistuvat hyvin koettelemaan nauruhermoja. ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun radiossa sanottiin, että jumppa auttaa selkäkipuihin iästä riippumatta. Kyllä ei auta”, mies toteaa. ”Kyllä ei” on hänen tyypillinen sanonta.
Päähenkilöllä on myös poika sekä vaimo, joka makaa vuodeosastolla. Luonteeltaan kylmä mies haluaa kuitenkin tavata läheisiään, mutta ilmaisee tunteitaan hieman omalaatuisella tyylillä. Ja kaikkea vierasta hän todella pelkää. ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun poika kutsui jouluksi kotiinsa. Se on isossa kaupungissa se koti, pieni talo isossa talossa, niin kuin ne tuppaavat olemaan.”
Joka tapauksessa, kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen hyvän huumorin, persoonallisen päähenkilön ja selkeän juonen ansiosta. (V.N.)
* * * *
Arvosteluasteikko:
* * * * * mahtava
* * * * hyvä kirja
* * * kannattaa yrittää lukea
* * kannattaa lukea, jos vaihtoehtona on täydellinen tylsistyminen
* ei kannata lukea, vaikka vaihtoehtona olisi täydellinen tylsistyminen