-Oletteko huomanneet, että teillä on puu kaatunut, kysäisee naapuri meille tullessaan.
Tuijotamme häntä hölmistyneenä. Emme todellakaan olleet huomanneet mitään, vaan autuaasti kuvittelimme, että säästyimme tapaninpäivän myrskyltä.
Menemme porukalla pihalla ja siinä se pötköttää, liki kymmenmetrinen komea kataja, pihamme ylpeys. Niisk.
Jos asiassa halusi nähdä jotakin positiivista, niin se ei rikkonut kaatuessaan mitään, vaan keikahti nätisti leikkimökin ja talon väliin. Meni pitkään ennen kuin silmä tottui tyhjään kohtaan.
En ollut tiennyt, että mies oli säästänyt siitä muutamia oksia talteen. Kun mietin, mistä saisin nättiä puuta askarteluun, hän singahti verstaalle ja palasi oksa mukanaan.
-Kävisikö tämä, hän kysäisi ja näytti kaunista puuta. Kyllä se kävi.
Vetelin sirkkelillä oksista kuuden sentin pätkiä, annoin luovuudelle siivet ja katajalle uuden elämän. Kuvat kertokoot siitä puolestaan.
