Naps. Naps. Pienet voimapihdit katkaisevat verkkoa napakasti ja rautalangan pätkiä lentelee ympäri olohuonetta. Arkkupöydällä on työkaluja ja puolivalmiita tekeleitä, ja lattialla lojuu kana- ja jyrsijäverkkorullia. Ulko-ovi kolahtaa, mies huikkaa tervehdyksen ja tulee olohuoneeseen. Hän pysähtyy niille sijoilleen, katsoo sotkua ja on sanaton – kerrankin. Sitten hän istahtaa sohvalle, kaivaa puhelimen taskustaan ja nappaa kuvan.
-Lapset eivät muuten usko tätä, hän hymähtää ja pitää samaan hengenvetoon luennon siitä, mikä meteli syntyisi, jos hän perustaisi metalliverstaan keskelle olohuonetta.
Noo, myönnettävä on, että homma lähti vähän lapasesta, mutta en vain malttanut siirtyä työhuoneen puolelle, kun telkustakin sattui tulemaan hyvää ohjelmaa..
Olen leikannut ja väännellyt pihtien voimalla verkosta erilaisia sydämiä, tuikkuvarjostimia ja päivänvarjon. Kun muoto miellyttää, suihkautan ne pihalla valkoisella spraymaalilla ja annan kuivua.
Seuraavaksi teen paperimassaseoksen vedestä ja vessapaperista. Annan paperin ensin liota ja sitten tartun sauvasekoittimeen. Vielä lopuksi tujaus Eri Keeper–liimaa, niin massa pysyy verkossa paremmin. Kastan koristetta massaan, mutta sitä ei liiemmin tartu siihen, joten se on liian vetistä. Ei muuta kuin lisää paperia sekaan. Helpommin homma sujuu, kun nostan käden avulla massaa verkon pinnalle. Myönnettävä on, että tämä osuus oli ehdottomasti haastavin näiden koristeiden teossa. Laitoin massaa melko raskaalla kädellä, vähempikin olisi voinut riittää. Seuraavaksi valtaan kylppärin ja laitan vettä valuvat koristeet lattialle kuivumaan. Tuikkuvarjostimiin laitan massan sijasta hopeanhohtoista kartonkia, pitsinauhaa ja hopeahelmiä. Sisäosan vuoraan foliolla, ja varjostimen yläreunaan liimaan pikkuriikkisiä ruusuja. Kun saan varjostimet valmiiksi, laitan ne tuikkukuppien ympärille ja sytytän kynttilät. Foliosta heijastuu varjostimen sisälle kullanhohtoista valoa. Mieleeni tulee kuulas kesäilta.
Kun paperimassa on kuivunut, pääsen koristelupuuhiin. Liimaan päivänvarjoon pitsillä koristellun grillitikun ja varjon reunaan kiinnitän hopeahelmiä. Sydämet saavat seurakseen muun muassa helmiä ja enkelinsiivet. Osa sydämistä pääsee kehyksiin, osa seinälle. Yhden sydämen nostan sykkimään Pentikin porokoristeiden väliin. Tämä tuo mieleen tutun sanonnan: vaikka nainen lähti Lapista, Lappi ei lähde naisesta.
