Puhelimeen kilahtaa tyttäreltä viesti, jossa on muutama kuva kylpyhuoneesta ja toive, että keksisitkö äiti tänne jotain merihenkistä. Selaan kuvia. Harmaata ja valkoista eli kylppäri on todellakin… no, harmaa.
Järven rannalla varttuneena meri on jäänyt minulle melko vieraaksi elementiksi, mutta ihan ensimmäisenä mielessä välähtää laiva. Upeat maisemat ja rento meininki. Näillä mielikuvilla nostan purjeet ja lähden liikkeelle.
Haluan kylppäriin pyöreän ikkunan, kuin laivassa konsanaan. Ja kuinkas ollakaan, meidän postimerkin kokoisesta varastosta löytyy kuin löytyykin vanha voimistelurengas. Ikkuna tarvitsee tietysti vesiaiheisen maiseman, ja sen löytyminen käy niin ikään helposti. Poikani on innokas veneilijä, ja hän on reissuillaan ikuistanut lukuisia maisemia, joista valitsen tunnelmallisen auringonlaskun.
Maalaan renkaan valkoiseksi ja hion sen kuluneen näköiseksi. Ikkunalasiksi tulee pleksimuovi, jonka leikkaaminen kuviosahalla on sen verran haasteellinen tehtävä, että delegoin sen miehelleni, kuten myös reiän poraamisen silmukkaruuvia varten. Pleksin ja maiseman kiinnitän renkaan taustalle kuumaliimalla.
Ikkunan lisäksi ”hytissä” on hyvä olla myös ovikyltti. Maalaan ja hion vanhan kehyksen, jotta se on samassa linjassa ikkunapokan kanssa. Hyttinumeroksi tulee 108, mikä on avoparille tärkeä elokuinen päivä. Teetän laivamaisen seaside-kyltin alan ammattilaisella.
Tytär on heikkona kaikkiin sydänkoristeisiin, joten ompelen punaisesta tilkusta sellaisen ja kiinnitän siihen vielä sinisen nyörin ja valkoisen ketjun. Kylppäri kaipaa vielä lisäväriä tekstiileistä, joten koluamme yhteisvoimin vielä parissa sisustusliikkeessä. Sieltä tarttuu mukaan myös lyhty, koristekiviä, kynttilöitä, valokuvakehyksiä ja puinen ankkuri. Pyykkikori ankkuroidaan kylpyhuoneen nurkkaan ja lasipurkki täyttyy kivistä. Lyhty ripustetaan verhotankoon, josta kynttilä heittää tilaan leppoisaa tunnelmaa. Mutta mitä kehyksiin? Tuijotamme niitä ja koristekiviä, kunnes välähtää: sana! Tytär järjestää nopeasti kivet kehyksiin ja niitä liimaillessani mietin, että hänen sanavalintansa ei yllättänyt minua..
Kun kaikki on omilla paikoillaan, huokaisemme ja katsomme lopputulosta tyytyväisenä. Ennen niin hillityssä tilassa lyövät nyt värikkäät mainingit ja katse lepää auringonlaskussa.
Kun ajelen kotiin, mieleen putkahtaa 1980-luvulla televisiossa pyörineen The Love Boat -sarjan tunnari. Loppumatka sujuukin hyräillessä: Love, exciting and new.
