Kun avaan lahjapaketin, hengähdän ihastuksesta, lumoudun. Tuijotan haltioissani kullanhohtoisia korkokenkiä ja mietin, voiko naisellisempia korkkareita maailmassa olla. Tuskinpa. Niistä tulee mieleeni taideteos, joka ansaitsee päästä parhaimmalle paraatipaikalle. Ehdottomasti.
Vuosikausia makuuhuoneen seinällä olleet taulut joutuvat nyt väistymään. Niihin liittyy paljon tunteita, paljon nostalgiaa. Kahta pientä taidetaulua irrottaessani mietin ystävääni, jolta aikoinaan taulut sain. Muistelen silloista elämänpolkuani, jolla kulkiessani sain jakaa hänen kanssaan monet hienot ja ikimuistoiset hetket. Kuiskaan hänelle terveiset sinne kauas, sinne jonnekin.
Varastosta löytyy kuin tilauksesta lasilevy, joka sopii täydellisesti kultakenkien alustaksi. Lasihyllyn kiinnitän seinälle kullanvärisillä kiinnittimillä. Nostan viidentoista sentin stilettikorot hyllylle ja napsautan kohdevalot päälle. Korkokenkien kirkkaat kivikoristeet tuikkivat kuin yötaivaan tähdet. Huikeaa. Peilin ympärillä roikkuvalle koruröykkiölle on myös aika tehdä jotain. Huomaan vyyhtiä selvitellessäni, etten ole edes muistanut mitä kaikkia koruja vuosien saatossa on kertynyt. On ollut aina niin helppo napata siitä päältä vain joku kaulaan, kuin alkaa selvittää solmuista helmikasaa. Koruja lajitellessani muistan, mitä kaikkea niihin liittyy, mistä olen ne ostanut tai saanut, ja missä olen niitä käyttänyt.
Havahdun nostalgisista ajatuksistani ja tartun toimeen. Poraan valkoisiin helmiin pienet reiät, puristan niihin tipan kuumaliimaa ja pujotan helmet kattokoukkuihin. Näin saan koukkuihin pienellä vaivalla ripauksen naisellisuutta. Kiinnitän koukut seinälle ja ripustan korut niihin. Peilinkehyksiin naputtelen pieniä nauloja, joihin laitan ranne- ja korvakoruja sekä kellot.
Koristetyynyihin ompelen kultaiset rusetit ja pienet tähdet, ja kehyksiin puolestaan päätyy valokuva, jossa komeilee minulle tärkeä, inspiraation lähteenä toiminut kelomökki. Vielä lopuksi nostan seinälle jykevän koristeavaimen, johon ripustan aforismin:
”Kun tunne tulee ovesta sisään, ei järjellä ole muuta vaihtoehtoa kuin hypätä ikkunasta ulos”. Slam!
