Kyrön auditorion pystyyn kuivuneesta Kummeli V -näytöksestä harmistuneena kotiin oli ajettava ärrän kautta. Pitkällisen pohdinnan jälkeen kainaloon jäi Ron Howardin ohjaama Niki Laudan ja James Huntin dramaattisesta F1-kohtaamisesta kertova raina.
Vaikka moottoriurheilu, varsinkaan Hungaroringin tai ovaaliradan kuluttaminen miljoonapäästöisillä räpättimillä ei ole koskaan allekirjoittanutta pätkääkään kiinnostanut, kotiteatterista kantautuvat käynnistys- ja kiihdytysäänet ovat juuri sopivan härskiä kuultavaa.
Armaat kilpakumppanit nokittelevat tauotta myös radan ulkopuolella, mutta pelkoa päälle liimatusta hempeilystä ei ole. Aito- ja loistavasti lavastettu 70-luku vuorottelevat elokuvan sisältäen sekä autenttista videomateriaalia kuin ohjaajan tulkintaa.
Huomionarvoista on, että Laudan kuuluisasta kolarista ja kaksikon autoista lähtien, kaikki on tehty ”by the book”- täysin historiallisen pohjan mukaisesti. Pahoin palanut Lauda osallistui tiiviisti elokuvaprojektiin, eikä hän selvästikään antanut jenkkiläisen ylidramatisoinnin mehustaa filmiä liikaa.
Ronskien tehosteiden, onnistuneen leikkauksen ja viihdyttävän, joskin monotonisen kilpa-ajon takaa paljastuu lopulta kahden miehen pakkomielteinen kilpailuvietti, josta molemmat maksavat kalliin hinnan.
Elokuvan useat tasot pitävät yllä sekä toimintadiggarin että elämänpohdiskelijan mielenkiintoa ainakin tyydyttävästi koko keston ajan.
Rush on mukiinmenevä tylsän vapaaillan elokuva kaikkiruokaiselle, varsinkin paremmista kaiuttimista. (P.P)
****
Arvosteluasteikko:
***** unohtumaton
**** hieno
*** kannattaa katsoa
** kannattaa katsoa, jos vaihtoehtona on täydellinen tylsistyminen
** ei kannata katsoa, vaikka vaihtoehtona olisi täydellinen tylsistyminen.