Hau!
Täällä haukahtelee kaksi onnellista koiraa, koska saimme ikiomat lattiatyynyt! Niiden päällä on ihana nukkua ja muutenkin viettää lokoisaa koiranelämää.
Tyynyt tulivat todella tarpeeseen, koska muutimme uuteen kaksikerroksiseen kotiin. Meillä kummallakin oli tosi vaikea päättää, että nukummeko yöt ala- vai yläkerrassa. Olihan se aikamoista ramppaamista, ja tuli siitä vähän isäntäväeltäkin palautetta.
Emäntämme löysi kaapista isot tyynyt, mutta niiden ulkonäkö oli jo aikalailla kulahtanut. Eihän sellaisia voinut uuteen kotiin laittaa. Onneksemme hän ymmärsi kysyä äidiltään, josko hän neuloisi niihin uudet päälliset. Eipä tarvinnut kahta kertaa kysyä, kun tyynyt olivat jo työn alla. Puikot iskivät kipinää ja oranssit päälliset valmistuivat nopeasti. Jotenkin tuo värivalinta ei yllättänyt meitä.
Paksua puuvillalankaa kului kolme kerää per tyyny. Hän teki ne sileällä neuleella, koska – ihan vain näin meidän kesken – ei osaa neuloa mitään hienoja kuvioita. Tyynyjen alaosat hän ompeli tähtikuvioisesta puuvillakankaasta. Olihan se kieltämättä aikamoinen tähtihetki, kun saimme oikaista itsemme upottaville tyynyille.
Koska hänellä sattui olemaan myös ohuempaa oranssia lankaa ja vanha seinäkello, niin tyynyjen lisäksi saimme uuden kellon. Tuunatussa kellotaulussa on nyt neulottu päällinen sekä maalitussilla valkaistut viisarit ja söpöt puukoristeet. Tosin kello on meille nelijalkaisille veijareille täysin turha kapistus. Tiedämme muutenkin, milloin on ruoka-aika tai koska on aika lähteä ulos muistuttamaan, että keiden reviirillä täällä oikein tassutellaan.
Mutta onhan se tyylikästä kun lattiatyynyt ja kello natsaavat toisiinsa. Kellotaulua koristavat sydämet kuulemma viestii siitä, että mitäpä ”koiramummi” ei meidän eteen tekisi.
Nyt ei muuta kuin kuono tyynyyn. Hau!